maanantai 12. marraskuuta 2012

Isänpäiväviikonloppu

Tampere kutsui taas viikonloppuna ja meno oli aika koiramaista. Perjantaina mentiin yökyläilemään Jarkon vanhempien luo ja siellä Frida innosti setterineidot remuamaan :) Nuorimmaisen Kaisankin kanssa välit alkoivat hieman lämmetä ja Frida suostui pieniin lelunvetoleikkeihin. Kaisalle olisi varmasti rajummatkin painihetket kelvanneet ;)

Mutasekoilut perrolenkillä.

Lauantaina pääsimme kuokkimaan paikallisen vesikoiraporukan toko-treeneihin Maya-perron kanssa. Fridan kanssahan me emme ole oikeastaan ikinä tokoa reenailleet - sellaista arkitokoa vain itsekseen. Meillä oli kuitenkin hyvä pohja alkeisjuttuihin ja reenin osalta Fridalla menikin tosi kivasti. Hän oli hyvin kiinnostunut minusta ja lelupalkkaus kelpasi tosi hyvin! Tehtiin sivulle-tuloa, seuraamista, kontaktia, luoksetuloa ja hyppyestettä. Pystyin myös pitämään Fridaa suurimman osan ajasta vapaana.

Frida kuitenkin (lue: tietysti) otti myös häiriötä muista koirista. Hänelle oli vaikeaa odottaa seinustalla jos läheltä juoksi koiria ja välillä rähinä oli aikamoinen. Palkattiin sitten rauhallisuudesta ja hiljaisena olemisesta.



Epävarman ja terävän Fridan kanssa tehtiin lopuksi vielä luoksepäästävyystreeniä. Neiti odotti sivullani ja hänelle vieraat ihmiset kaarsivat aivan meidän edestämme, jonka jälkeen palkkasin Fridaa. Testasimme myös että ihmiset kävivät sivuttain kyykyssä edessämme ja nousivat siitä pois. Tämä meni Fridan osalta harjoitustilanteessa hienosti, mutta ns. tosielämässä vastaavat tilanteet ovat vaikeita ja niitä pitää ennakoida.

Oli hauska reenailla ja tavata muita vesiäisihmisiä. Sain hyviä neuvoja ja tullaan kyllä jatkossakin mielellämme mukaan jos täytettäviä paikkoja on :)


Loppuviikonloppu menikin sitten Mayan kanssa remuten ja isänpäivää juhlien. Paluumatkalla Helsinkiin Frida stressasi tosi paljon autoilua ja läähätti sekä tärisi sylissäni :/ Olisikohan pahoinvointilääkkeistä apua..

Kuvituksena on Janne Pyyn ottamia kuvia 4.11.2012 perrolenkistä Helsingissä. Kiitos hienoista kuvista!

perjantai 28. syyskuuta 2012

Syksyjuttuja

Syksy toi tullessaan lisää koiraharrastuksia. Ollaan käyty Fridan kanssa säännöllisen epäsäännöllisesti haku- ja jälkimetsässä ja tuli sitä kerran eksyttyä palveluskoirayhdistyksen tottis-harjoituksiin. Siinä ryhmässä tosin ei enää jatketa vaan ilmoittauduttiin Masseter-koirakoulun kilpatokon alkeisiin. Kurssi alkaa marraskuussa ja toivomme että neiti ei heitä siihen väliin toisia juoksuja. Olen kyllä kuullut että tällaiset varatut menot usein mystisesti aloittavat ne juoksut?

Lenkkitauko.

Arkeen on tullut myös sellainen muutos että me ollaan jouduttu jättään koirapuistoilut hetkeksi väliin. Frida on siellä tosi epävarma eikä enää nauti olostaan. On joko tosi pelokkaana mun jaloissa tai vaihtoehtoisesti ärjyy muille koirille eikä kestä tuttujenkaan koirien leikkimistä. Harmi juttu ja sinänsä outoa koska Frida on kuitenkin pienen ikänsä koirapuistoillut ja uskallan väittää että myös nauttinut siitä aiemmin. Hänellä oli monia koirakavereita joiden kanssa leikki maistui. Nykyään samojen koirien kanssa on aivan eri meininki.

Toivomme siis että tauko ahdistavista tilanteista auttaisi murrosikäisen nartun itsetunnon parantamiseen. Koitetaan tehdä paljon juttuja joista Frida saisi onnistumisen kokemuksia ja vältetään ahdistavia tilanteita. Ärsyttää kuitenkin että Fridaa ei voi päivittäin juoksuttaa vapaana puistossa. Pitäisi lähteä autolla kauemmas metsään.Ollaan myös miehen kanssa kummatkin tykätty tavata tuttuja koirapuistoimmeisiä ja jutella siellä koirista. No, toivotaan että joskus sitten taas..

Joku sylimöykky.

Onnistuin ilmoittamaan meidän viime tipassa espanjanvesikoiraharrastajien Jälki-viikonloppuun. Harjoitukset alkavat kumpanakin päivänä kello 8 (apua!). Toivottavasti on sen arvoista ja opitaan uutta :)


keskiviikko 12. syyskuuta 2012

Edistystä

Lähdin Fridan kanssa aamulenkille ja heti nurkan takaa näin että vastaan on tulossa ihmisten lisäksi yksi koirakko; emäntä suomen pystykorvan näköisen koiran kanssa. Emäntä huomasi meidät myös ja pieni paniikki välähti hänen kasvoillaan. Otti kovemmin kiinni taluttimesta ja hätäisesti höpöttäen koitti saada koiraa vierelleen. Muistutti kovasti meidän menoamme muutama kuukautta sitten kun remmirähjäys oli pahimmillaan.

Fridakin huomasi vastaantulevan pystykorvan ja hiljensi kävelyään tuijottaen koiraa. Jatkoimme kuitenkin kävelyä ja Frida sai nameja kääntyessään katsomaan minua pyynnöstä. Kun olimme lähes toisen koiran vieressä alkoi pystykorva rähjätä. Samalla sekunnilla tuuppaan Fridan suuhun namia ja hän syö sitä suhteellisen rennosti tapittaen toista koiraa. Kehun hieeenoa tyttöä ja kun ohitus on ohi teemme pienen juoksusprintin yhdessä. Jee! Me ohitettiin rähisevä koira nätisti!

Tämmöisistä tulee kyllä niin hyvä mieli. Olimme tuossa mieheni kanssa parin viikon matkalla Kreikassa, minkä aikaa Frida oli hoidossa vanhemmillani. Mietimme etukäteen miten Frida edistyy tai ottaa takapakkia näiden parin viikon aikana. Tosi hienosti oli kyllä mennyt ja se näkyy myös Fridasta. Erityisesti äitini oli jaksanut ottaa aina lenkille namia mukaan ja piti Fridaan kontaktia jokaisessa ohituksessa. Vastaehdollistuminen koiriin on selkeästi alkanut koska edistymistä on näkyvissä. Frida ei enää koita rynnätä toisen koiran luo tai aloita rähisemistä. Ohitukset ovat selkeästi vielä jännittäviä mutta jotain on muuttunut parempaan suuntaan. Hyvä me ja kiitos äiti! :)

Meillä oli kyllä kova ikävä Fridaa reissussa ja jännitti hakea neiti kotiin! Jälleennäkeminen oli riemukas; päästimme Mayan ja Fridan huoneestaan pois koirien ulistessa ja hullu pusimismyräkkä alkoi. Frida ehti kuitenkin aluksi antaa vain parit pusut kun piti ensin suorittaa perinteinen kotiintulijan tervehdysproseduuri. Neiti juoksi sukkana eteiseen ja tuli sieltä takaisin minun kenkäni suussaan. Kaikki hyvin taas :)

Loppuun kuvitusta viime viikolta.

Paita ja peppu lähdössä kyläilemään.

Oisko noi voinut jäädä sinne Kreikkaan?


keskiviikko 4. heinäkuuta 2012

Nuori nainen

Nyt ne on meilläkin...juoksut siis! Merkkeinä selkeästi lisääntynyt hajujen nuuskuttelu ja itsensä putsaaminen, tänään näin sitten todistusaineistona ihan sitä itseään :) Kiva tietää että kaikki toimii, vaikka eihän näistä sinänsä mitään hyvää seuraa.

Neiti on kyllä putsaillut itseään aina tosi hyvin, eiköhän me selvitä ilman pöksyjä. Tietty kyläilyjä tai bussimatkoja yms. varten voisi ehkä laittaa jotkut pöksyt. Täytyykin ruveta tänään ompelupuuhiin.

Ohessa kuvia meidän nuoresta nartusta 1v 1,5 kk aamulenkillä.

Olin niin menossa tonne.
Kyllä toikin suunta kelpais.
Nenä lähtis jo nuuskimaan hei.



maanantai 25. kesäkuuta 2012

Juhannuksen viettoa

Frida juhli tänä vuonna ensimmäistä kertaa juhannusta kanssamme. Oletan että vuosi sitten hän mönki autuaan tietämättömänä keskikesän juhlasta sisarustensa kanssa kasvattajan luona.

Meillä oli kyllä tosi kiva juhannus ja Fridalla taisi olla vielä mahtavampaa. Hän sai juosta vapaana pellossa että vain korvat ja häntä viipottivat ruohonkorsien päällä. Ostettiin myös neidille tosi ällö juhannusluu pakastealtaasta. Sitä ihmeteltiin ensin tovi, sitten syötiin aivan onnessaan ja lopuksi etsittiin hyvää piilopaikkaa ympäri mökkipihaa tärkeän näköisenä. Pieni valkoinen pylly heilui piilotuspuuhissa jonkun varttitunnin ja sitten Frida käveli muina naisina pois piilon luota naama mullassa - mahtava näky.

Viime kesänä neiti ei paljoa lätäkköä syvempään uskaltautunut uimaan, mutta nyt hän viimein löysi sisäisen uimarin itsestään. Keppejä haettiin järvestä suurella innolla ja kaukaa. Uimaan mennyttä isi-ihmistä piti myös pikapikaa mennä pelastamaan. Koitettiin kovasti saada neitiä hyppäämään laiturilta veteen. Kerran onnistui ihan oikein ja pari kertaa hän tippui veteen ihan muista syistä.

Uinnin jälkeen Frida sai perus kuivatusjuoksukohtauksen ja ravasi sekopäänä ympäriinsä samalla hinkaten itseään maahan - voitte varmaan kuvitella lopputuloksen :D Se oli ainakin kaikkea muuta kuin puhdas ja kuiva.

Juhannuspäivänä tehtiin myös pari jälkeä ja hakua Fridalle ja setterineidoille Saimille ja Helmille. Fridalla ja Saimilla oli kunnon battlet veteen heitetyistä kepeistä ja tantere heilui kun nämä kaksi innostuivat hippasille.

Frida tapasi tietenkin taas vanhempieni 4kk ikäisen Maya-perron ja näillä kahdella oli jälleen ihan parasta. Maya on reenannut erossa ollessa juoksua eikä pieni jää enää niin paljon jälkeen :)

Tämän aktiivisen viikonlopun jälkeen Frida on nyt nukkunut viimeiset kaksi päivää. On se jussin vietto rankkaa, koirallekin ;)


maanantai 21. toukokuuta 2012

1 wee!

Frida täytti viime lauantaina yhden vuoden :) Juhlimme sitä pienimuotoisesti synttärimaksalaatikkokakulla ja lauloimme neidille paljon onnea vaan. Kakuttelun jälkeen lähdimme ystävän häihin ja Frida jäi vanhemmilleni hoitoon.

Ihan kiva biisi, mutta saisinko jo tuon kakun?
Hippulakin yrittää apajille, sanokaa nyt jo se olehyvä!


Hmm..mmm..slurps!

Vanhempieni luona onkin nykyään extraihanaa käydä, sillä siellä vipeltää 10-viikkoinen espanjanvesikoira Maya! Frida ja Maya ovat ihan paita ja peppu, kokoajan painimassa, syömässä samaa luuta ja taistelemassa leluista. Frida ei ole vielä kertaakaan ärähtänyt pikkuiselle, vaikka pienet naskalit ovat varmasti tehneet monia reikiä Fridan korviin ja vatsanahkaan :D Välillä painijoilla lähtevät ns. kudit mettään ja pitää ottaa pieni hengähdystauko.

Mayalla on myös oma blogi, sieltä kannattaa käydä kurkkaamassa näiden neitien painimatsia!

Luuleeko tuo hippula oikeasti saavansa tämän, hehee.


Muuten meille kuuluu hyvää. Fridan kanssa reenaillaan päivittäin peruskäytösiä Tommy Wirénin uuden kirjan "Onnistu koirasi koulutuksessa" oppien mukaan. Suosittelen kirjaa erittäin lämpimästi! Selkokielistä tekstiä kouluttamisesta ja koirista yleensäkin vanhojen epämääräisten uskomusten ja laumahierarkiakäsitysten sijaan. Yhdessätekemistä positiivisesti ja koiran ehdoilla.

Harjoittelemme tällä hetkellä ensimmäistä peruskäytöstä, lähellä pysymistä ja kontaktia. Harjoitus sujuu jo täydellisesti kotona, nyt sitä harjoitellaan vahvaksi kotipihassa. Sitten on tiedossa lisää ympäristöjä - kaupan piha, parkkipaikka, kävelykatu jne. Eri ympäristöjen lisäksi käytökset harjoitellaan myös eri häiriöiden lähellä - lapsien, pyöräilijöiden, autojen, muiden koirien jne. Näin käytöksestä saadaan vahva ja toimiva eri paikoissa eri häiriöiden alla. Samalla Fridan pitäisi siedättyä ympäristön häiriöille ja esimerkiksi koiren ohittamisen hihnassa helpottua.

Juoksujen luulimme tulevan jo nelisen kuukautta sitten, mutta eipä niitä ole vielä näkynyt. Alma-sisko on jo ensimmäiset juoksunsa saanut. Fridan paino on jo parisen kuukautta pysynyt 18 kilossa, säkä on noin 46 cm.

Näin suloinen ja pieni olin 9 viikkoisena heinäkuussa 2011 <3

Kaikenlaista on mahtunut Fridan ensimmäiseen vuoteen, hieno tyttö se kyllä on ja ja kultaakin kalliimpi meille <3 Paljon onnea vielä Fridan siskoille ja veljille synttärien johdosta! :)

sunnuntai 19. helmikuuta 2012

9kk ja kuulumisia

Frida on virallisesti 9-kuukautinen teini. Painoa on huimat 18kg ja epämääräinen säkä noin 46 cm.

Kasvamisen lisäksi Friidulin elämään kuuluu muitakin muutoksia. Olemme vaihtaneet kolmesta ruokakerrasta kahteen ja Fridan yksinoloalue on vaihtunut makuuhuoneesta eteinen+keittiö-yhdistelmään. Tilaa saa helposti rajattua muutamalla kompostiaidalla ja oviportilla.

Olemme myös käyneet jo muutaman kerran Masseterin tarkkiskurssilla Fridan ajoittaisen epävarmuuden takia. Olen ollut todella tyytyväinen kurssiin ja kouluttajaan. Häneen ja kouluttajan artikkeleihin voi tutustua lisää tätä kautta. Tällä hetkellä harjoittelemme käsikosketusta, minkä avulla koira voi jännittävissä tilanteissa kanavoida toimintaansa johonkin järkevään ja konkreettiseen, eikä ehdi itse mennä kierroksille esim. tavatessa uusia ihmisiä. Tarkoitus olisi samalla siedättää koiraa ajattelemaan että nämä uudet ihmiset ovat vain neutraaleja "kohteita".

tiistai 31. tammikuuta 2012

(Lu)user manual

Frida olisi halunnut reenata jumppapallolla. Käyttöohje oli nätisti pumpun vieressä sängyllä.














Pumpun käyttö ei kuitenkaan mennyt niinkuin Strömsössä.

Sormet ristissä, että mahdollisesti niellyt palaset ulostautuvat itsestään.

Kuin kaloja opettaisi

..aavistuksen arkoja sellaisia tosin.

Frida oli viime lauantaina sisarustensa kanssa Hyvinkään koirakylpylässä ja pienen odottelun jälkeen pääsimme itse asiaan. Meille oli varattu uittaja talon puolesta ja se olikin varmasti tarpeen nyt ainakin ensimmäisellä kerralla. Tytöt hieman aristelivat aluksi allasta ja ramppia, mutta kaikki osasivat uida todella hyvin, kun pääsivät vauhtiin.

Vauhdista puheen ollen porukka jakautui kahtia. Alma ja Iines ottivat hieman rauhallisemmin ja olivat kiinnostuneempia vedessä kelluneista palloista, kun puolestaan Frida ja Funya ottivat homman enemmän kilpailumielessä, eivätkä kiinnittäneet juuri huomiota muuhun kuin nopeaan etenemiseen. Uittaja olikin sitä mieltä, että kaikilla on hyvä uintitekniikka ja liivit olivat lähinnä uittajan apuna.

Fridasta uittaja oli sitä mieltä, että sillä on kovasti kilpailuhenkeä ja vauhti oli vakuuttavaa (ihan kilpauimari ainesta??). Isä ja äiti puolestaan hieman toppuuttelivat mielessään ja ajattelivat, että Fridalla oli vain niin kova "paniikki" pois altaasta, että vauhti johtui siitä. Kovasti oli hauskaa ja uittajatkin kastuivat oikein todenteolla.

lauantai 28. tammikuuta 2012

Lauantaita päivää

Vuh vain kaikille!

Heräsin tänään kahdeksan maissa ja yritykseni herättää nuo kaksijalkaiset kestivät hyvin pitkään. Niitä pitää joka aamu pussailla ja tökkiä kunnes ne alkaa kikattaan ja sitten innostun hepuloimaan lisää häntä heiluen. Yleensä sitten ne nousee ja pääsen aamupisulle ja kakille ulos, jee!


Mami ja isukki olivat torstaina ihan huuli pyöreänä kun taas köllöteltiin illasta sängyllä ja heiteltiin luun palaa toisillemme. Kun mun luu tippui maahan, mami pyysi etsimään luuta ja hetken siinä mietiskelin että missäs sellainen kunnon luu täällä olisi. Lähdin olkkariin tutkimusretkelle ja hetken päässä hyppäsin kokonaisen luun kanssa sänkyyn. Tyypit oli ihan että toi oli varmaan vahinko ja mami päätti testata mun luunetsimistaitojani. Se käski odottamaan sängyllä, kävi piilottamassa mun luun ja sanoi "etsi luu!". Tottakai mä sitten kävin hakemassa sen luun ja toin niille takas. Ne vaikutti ihmeen innostuneilta tosta ja piilotteli luuta vielä useamman kerran.


 Mun mielestä tossa nyt ei ollut mitään ihmeellistä. Kai mää ny tiedän mikä luu on.


Eilen äippä piilotteli mun Hippo- ja Vyötiäis-pehmoleluja ja niitäkin piti sitten etsiä ympäri kämppää. Mitäs hukkaa leluja ympäriinsä.


Ne myös suunnitteli jotain, että opettaa mulle lisääkin esineitä. Sitten piilottaa monta, mutta pyytää tuomaan vaan yhden.


Enköhän mä senkin kohta haltsaa.


 Nyt täytyy pakata uimakamoja - lähden meinaan sisarusten kanssa pulikoimaan Hyvinkään koirauimalaan!

maanantai 23. tammikuuta 2012

Dippiä ja koirametsän korkkaus

Eilen valmistellessamme naposteltavia vaalivalvojaisia varten, Frida päätti pistää sweet chili dippiä parempiin suihin! Yllätin neidin seisomasta sohvapöytää vasten lipittämästä dippiä ja hyvin näytti maistuvan :D

Tämä oli toinen ruokavarkaus Fridan historiassa. Ihan pienenä hän joi samalla lailla mehua kun olin jättänyt lasin sohvapöydälle. Silloin tyyppi vain seisoi sohvalla ja joi siitä. Näppärää!

Kävimme loppiaisena koirametsäilemässä Sipoossa, mikä on kyllä kiva paikka. Vaihtelevaa maastoa ja vastaantulleet koirakot olivat mukavia, muutaman kanssa piti ottaa hieman juoksumatsiakin.

perjantai 20. tammikuuta 2012

Mussukka 8kk

Eilen lauloin Fridalle paljon onnea hänen tapittaessaan minua jauheliha-nappula iltapalan äärellä. Kahdeksan kuukautinen koiruus on venynyt säkämitaltaan noin 43 senttiin ja kiloja löytyy 16,8. Kasvattajan mukaan pentujen äiti olisi nyt aikuisiällä about 20kg ja 44cm - voisiko tästä päätellä että Fridasta tulee ainakin korkeampi?

Banja-äidin juoksut alkoivat kuulemma noin 7 kuukauden iässä. Fridalla on kyllä aikamoisesti merkkejä naiseksi tulemisesta - lipominen on lisääntynyt ja ulkona tulee useampia pisuja. Lisäksi vastaantuleville koirille ja epäilyttäville ihmisille haukkuminen oli viikko sitten todella runsasta. Aloitettiin sitten vastaehdollistaminen naksuttimen ja ruoan kanssa ja olemme mielestämme saavuttaneet jo tulosta tämän kanssa. Frida saa siis suurimman osan ruoastaan ulkona naksuttelun yhteydessä tai kotona treenatessa.

Koirapuistossa Frida on kova käskyttämään "tylsiä" leikkikavereita ja olemme päätyneet lähtemään puistosta louskutuksen alettua. Frida ei selkeästi osaa päättää onko nyt tosi iso ja pelottava vai ei sittenkään.

Laitetaan loppuun vielä kuva muutaman viikon takaa suihkuhetkiä rakastavasta vesikoirasta ;) Tässä turkkia ei ole vielä trimmattu.

perjantai 6. tammikuuta 2012

Surraa surraa

Loman aikana Fridan turkkia tutkiessamme totesimme huopaantumista tapahtuneen etenkin tassuissa ja valjaiden alueella. Ensin kokeiltiin kotikonstein avata takkuja, eli ensin harjattiin auki ja sitten kasteltiin uusien kiharoiden toivossa. Apu oli kuitenkin turhan lyhytaikainen, joten eksyimme internetin ihmeelliseen maailmaan etsimään radikaalimpaa keinoa. Joulun välipäivinä tilaukseen lähtikin Andis Super AGC 2-speed trimmeri ja lisäksi koon #7 keraaminen terä mukana tulleen koon #10 tavallisen terän lisäksi. Leikkuri saapui sopivasti uuden vuoden jälkeen ja pääsimme kokeilemaan trimmausta ensimmäistä kertaa. Ainoana oppina ensimmäinen trimmaus ammattilaisen toimesta ja vierestä seurattuna. Onneksi trimmausta helpotti se, ettei perroja leikata mihinkään muotoon.

"Ei se niin vaikeaa voi olla", vai kuinkas se menikään. Kone osoittautui hyväksi ja leikkasi erinomaisesti hyväkuntoista turkkia, mutta huopaantuneen alueen kanssa tulikin sitten ongelmia. Tilanne oli varovaisia ennakkoarvioita huonompi ja paksuimmat huopaantuneet kohdat vaikuttivat lähinnä huopatossuilta, joihin terät eivät erityisen hyvin uponneet. Homma veikin huomattavasti kauemmin aikaa, kuin ensimmäisellä kerralla. Noin 3 tunnissa saimme Fridan lähes siedettävään kuntoon, joskin kasvot näyttivät sen jälkeen snautserilta. Myös terän kuumeneminen oli pienoinen ongelma, vaikka keraaminen terä kuumeneekin huomattavasti vähemmän kuin teräksinen. Huopa oli kuitenkin niin vahvaa, että kuumenemiselta ei voinut välttyä ja välissä olikin uitettava teriä öljyssä. Pahimmat huovat olivat korvien päissä ja alla, niskassa sekä etutassuissa. Kasvojen ja korvien viimeistely tehtiin saksilla seuraavana päivänä ja tarkoitus on ajaa korvat ja niiden aluset vielä uudelleen tasaisemman lopputuloksen toivossa, kunhan karva hieman kasvaa. Nyt Frida kuitenkin näyttää taas nakulta ja tulos on sellainen, että kehtaa liikkua ulkona. Kylmäkään ei ole vielä tullut, vaikka sitä hieman pelkäsimme.

Seuraavassa tekstissä palaamme Fridan mielestä hauskempiin asioihin, eli tutustumiskäyntiin Sipoon koirametsässä.

keskiviikko 4. tammikuuta 2012

Joulukuulumisia

Joulu ei vielä virallisesti ole ohi, joten Frida toivottaa kaikille karvaisille ja karvattomille lukijoilleen rauhallista joulua ja riemukasta uutta vuotta!



Olemme viettäneet joulua kotiseudullamme Tampereella ja Frida on päässyt halittavaksi ja pusuttelemaan monen tutun ja sukulaisen luokse. Kuusen alta Frida sai kaksi pakettia - puffatun possun nenän ja hodariluun - ja repi paketit hienosti isoukin avustuksella. Aattoilta sujui muutenkin mukavasti kun sama ystävällinen ukki piti luusta kiinni ja Frida jyrsi sitä autuaana. Kerrankin jotain hyötyä noista kaksijalkaisista!

Pihalla on lenkkeilty ja rymytty, eikä ole jäänyt epäselväksi että Frida rakastaa lunta. Tapaninpäivänä teimme isolla porukalla kevyen 15 km lenkin, kun kävelimme munkkikahveille Pyynikin näkötorniin ja takaisin. Epäilin ennen lenkkiä, että Frida saattaa väsähtää jossain kohtaa, mutta toisin kävi. Energiaa oli vaikka muille jakaa.

Uutta vuotta Frida vietti sukulaistemme kanssa mökillä paukkuja paossa ja hyvin oli kuulemma mennyt. Settereiden kanssa olivat muutamalle isoimmalle pamaukselle haukkuneet.

Loman aikana Fridan turkki on ollut tarkassa syynissä huopaantumisen vuoksi ja olemmekin tilanneet ja testanneet nettikaupasta jotain surraavaa. Siitä lisää seuraavassa blogitekstissä!

PS. Tyttö täytti 19.12.2011 7 kuukautta ja painoa on mittarissa 16kg. Säkää ei olla lähiaikoina mitattu, olisiko se jotain 43cm.. Korvat ovat välillä hukassa, mutta muuten mistään pahasta murrosiästä tai juoksuista ei ole sen suurempia merkkejä. Ellei Saimi-setteriin kohdistuneet rakasteluyritykset sitten viittaa lähestyviin juoksuihin! ;) Kovin on neiti rauhallinen kotona ja yhä enemmän sosiaalisempi vieraita ihmisiä kohtaan. Tuntuu jo hieman isommalta koiranpoikaselta :)