Syksyjuttuja

Syksy toi tullessaan lisää koiraharrastuksia. Ollaan käyty Fridan kanssa säännöllisen epäsäännöllisesti haku- ja jälkimetsässä ja tuli sitä kerran eksyttyä palveluskoirayhdistyksen tottis-harjoituksiin. Siinä ryhmässä tosin ei enää jatketa vaan ilmoittauduttiin Masseter-koirakoulun kilpatokon alkeisiin. Kurssi alkaa marraskuussa ja toivomme että neiti ei heitä siihen väliin toisia juoksuja. Olen kyllä kuullut että tällaiset varatut menot usein mystisesti aloittavat ne juoksut?

Lenkkitauko.

Arkeen on tullut myös sellainen muutos että me ollaan jouduttu jättään koirapuistoilut hetkeksi väliin. Frida on siellä tosi epävarma eikä enää nauti olostaan. On joko tosi pelokkaana mun jaloissa tai vaihtoehtoisesti ärjyy muille koirille eikä kestä tuttujenkaan koirien leikkimistä. Harmi juttu ja sinänsä outoa koska Frida on kuitenkin pienen ikänsä koirapuistoillut ja uskallan väittää että myös nauttinut siitä aiemmin. Hänellä oli monia koirakavereita joiden kanssa leikki maistui. Nykyään samojen koirien kanssa on aivan eri meininki.

Toivomme siis että tauko ahdistavista tilanteista auttaisi murrosikäisen nartun itsetunnon parantamiseen. Koitetaan tehdä paljon juttuja joista Frida saisi onnistumisen kokemuksia ja vältetään ahdistavia tilanteita. Ärsyttää kuitenkin että Fridaa ei voi päivittäin juoksuttaa vapaana puistossa. Pitäisi lähteä autolla kauemmas metsään.Ollaan myös miehen kanssa kummatkin tykätty tavata tuttuja koirapuistoimmeisiä ja jutella siellä koirista. No, toivotaan että joskus sitten taas..

Joku sylimöykky.

Onnistuin ilmoittamaan meidän viime tipassa espanjanvesikoiraharrastajien Jälki-viikonloppuun. Harjoitukset alkavat kumpanakin päivänä kello 8 (apua!). Toivottavasti on sen arvoista ja opitaan uutta :)

Edistystä

Lähdin Fridan kanssa aamulenkille ja heti nurkan takaa näin että vastaan on tulossa ihmisten lisäksi yksi koirakko; emäntä suomen pystykorvan näköisen koiran kanssa. Emäntä huomasi meidät myös ja pieni paniikki välähti hänen kasvoillaan. Otti kovemmin kiinni taluttimesta ja hätäisesti höpöttäen koitti saada koiraa vierelleen. Muistutti kovasti meidän menoamme muutama kuukautta sitten kun remmirähjäys oli pahimmillaan.

Fridakin huomasi vastaantulevan pystykorvan ja hiljensi kävelyään tuijottaen koiraa. Jatkoimme kuitenkin kävelyä ja Frida sai nameja kääntyessään katsomaan minua pyynnöstä. Kun olimme lähes toisen koiran vieressä alkoi pystykorva rähjätä. Samalla sekunnilla tuuppaan Fridan suuhun namia ja hän syö sitä suhteellisen rennosti tapittaen toista koiraa. Kehun hieeenoa tyttöä ja kun ohitus on ohi teemme pienen juoksusprintin yhdessä. Jee! Me ohitettiin rähisevä koira nätisti!

Tämmöisistä tulee kyllä niin hyvä mieli. Olimme tuossa mieheni kanssa parin viikon matkalla Kreikassa, minkä aikaa Frida oli hoidossa vanhemmillani. Mietimme etukäteen miten Frida edistyy tai ottaa takapakkia näiden parin viikon aikana. Tosi hienosti oli kyllä mennyt ja se näkyy myös Fridasta. Erityisesti äitini oli jaksanut ottaa aina lenkille namia mukaan ja piti Fridaan kontaktia jokaisessa ohituksessa. Vastaehdollistuminen koiriin on selkeästi alkanut koska edistymistä on näkyvissä. Frida ei enää koita rynnätä toisen koiran luo tai aloita rähisemistä. Ohitukset ovat selkeästi vielä jännittäviä mutta jotain on muuttunut parempaan suuntaan. Hyvä me ja kiitos äiti! :)

Meillä oli kyllä kova ikävä Fridaa reissussa ja jännitti hakea neiti kotiin! Jälleennäkeminen oli riemukas; päästimme Mayan ja Fridan huoneestaan pois koirien ulistessa ja hullu pusimismyräkkä alkoi. Frida ehti kuitenkin aluksi antaa vain parit pusut kun piti ensin suorittaa perinteinen kotiintulijan tervehdysproseduuri. Neiti juoksi sukkana eteiseen ja tuli sieltä takaisin minun kenkäni suussaan. Kaikki hyvin taas :)

Loppuun kuvitusta viime viikolta.

Paita ja peppu lähdössä kyläilemään.

Oisko noi voinut jäädä sinne Kreikkaan?