keskiviikko 16. marraskuuta 2011

Viikonloppupuuhia

Vesikoira veden äärellä. Mulittua tuli myös, tietenkin!

Viime perjantai alkoi meidän osalta jo kolmen maissa yöllä kun Jarkko heräsi oksentamisen ääniin. Frida oli ilmeisesti illalla mutustanut oviportista puuta parempiin suihin ja ateria tuli ulos. Aika teräviä tikut kyllä olivat, mutta neitonen vaikutti seuraavana päivänä hyvin pirteältä ja ruokaa meni sekä sisään että ulos, joten kaikki hyvin masussa.

Illemmalla täytimme auton viidellä hengellä ja yhdellä koiralla ja otimme suunnaksi rakkaan Tampereen! Perillä kävimme ensi piipahtamassa Jarkon vanhemmilla ja katsomassa kahta "invalidia". Setterineidoista Helmi on nimittäin oletettavasti tiineenä ja Saimi jalka paketissa. Neitoset eivät olleet kauhean innoissaan Fridan suurista rakkaudenosoituksista, joten näimme parhaaksi livahtaa toiselle puolelle Tamperetta Fridan "mummilaan".

Lauantai olikin Fridan mielestä kovin jännä, kun lähdimme keskustaan pörräämään ja neiti jäi isäni hoidettavaksi. Hyvin oli mennyt; olivat tehneet pitkän lenkin, minkä jälkeen Friiviö oli saanut hepulit ja juoksut ympäri taloa varastamansa lankakerä suussaan. Namilahjonnan avulla kerästä oltiin viimein suostuttu irrottamaan ;)

Keskustasta tuli shoppailtua Frititiille hieno ruskea sademantteli. Tyttö otti yhdet päikytkin suihkun jälkeen viitta päällä ja hyvin taisi uni maistua.


Harry Potteriina

Sunnuntaina Friiduli pääsi pitkälle lenkille metsään ja muli myös vapaaehtoisesti järvessä. Isänpäivän kunniaksi meille tuli vieraita, joita piti asianmukaisesti haukkua. Vaikka vieraat antoivat paljon namuja Frida oli silti aika arka eikä suostunut silitettäväksi. Neiti oli kuitenkin paljon enemmän kaveria Ukkini kanssa nyt kuin viime viikonloppuna, jolloin haukkumisesta ei meinannut tulla loppua. Illemmalla kävimme sukuloimassa lisää ja Frida oli reipas kuin mikä. Meni iloisesti tervehtimään ja sitten nukahti jalkoihimme. Ei sitä uupuneena jaksa puuskuttaa.


Yöllisen lenkin jälkeen etsimme hetken kuratassuista Frida ja kappas mistä löytyikään!



Ennen kavereiden noutamista käytiin vielä uudemman kerran settereitä katsomassa ja Frida liiteli Harry Potterina viitta päällä pitkin olohuonetta ja pusutteli setteriden huulia kuin viimeistä päivää - on ne Saimi ja Helmi vaan niiiiin ihania! :)


Valitettavasti huono kuva, mutta kyllä siitä tunnelman voi aistia! :)

perjantai 28. lokakuuta 2011

Agilitykuulumisia

Fridan pentukurssin päätyttyä löysimme itsemme hyvinkin pian Taitoa tassuihin -koirakoulun pentuagilitystä. Hauskaa on ollut ja itse agilitystä mitään tietävänä olin todella yllättynyt kuinka vain parin toiston jälkeen koirat juoksevat innoissaan putkeen ja aitojen yli.

Olemme siis tähän mennessä harjoitelleet hyvin matalia aitoja, putkea, keppejä ja rengasta. Kaikki esteet paitsi kepit on harjoiteltu namialustan avulla. Eli esimerkiksi aidan ylitystä harjoitellessa laitettiin namialusta (purkin kansi jolla namia) aidan toiselle puolelle koiran katsellessa. Tämän jälkeen vietiin koira aidan toiselle puolelle ja siitä koira lähes automaattisesti hyppääkin aidan yli namien luokse. Näppärää! Kepit ovat ainoa este, jonka suorittaminen on vielä hyvin hidasta ja jonka Frida tekee vielä naminpalaa seuraten. Mutta onhan se aika vaikea este.

Eilen oli neljäs agikertamme ja pääsimme tekemään jo ihan kunnon rataakin. Koira istumaan, rengas, putkeen, nopea valssikäännös, rengas, aita ja putkeen taas! Olen vieläkin jotenkin ihmeissäni miten Frida vain minun käteni ohjausta seuraamalla haltsaa tuon homman, mutta hyvä niin :D Ensi viikolla on viimeinen kerta pentuagin alkeita, mutta luulenpa että jatkokurssi kutsuu. :)

PS. Frida muuten otti ja täytti viime viikolla 5kk. Sen kunniaksi hän hankki myös silmätulehduksen, mahdollisen nenäpunkin ja mörkökauden osa 2. Silmätulehdus on jo onneksi ohi ja nenäpunkkia häädetään vielä kahdella tabletilla. Mörkökaudella esimerkiksi hylätylle pyörälle tai tuulessa heiluvalle puskalle pitää kovasti murista. Lisäksi epäilyttävästi etenevät vanhukset, kiljuvat ja juoksevat lapset sekä takavasemmalta silittämistä yrittävät ihmiset saavat aikaan aikamoista haukkumista! Toivomme että tämä(kin) kausi olisi ohimenevää. Neitosen paino on nyt vaatimattomat 13kg ja säkä about 40cm. Isoja perroja on näistä funfuneista tulossa ja Frida taitaa olla vielä pienin tällä hetkellä!


Tampereella mammi maistuu.

torstai 6. lokakuuta 2011

Tänään alkaa pentuagility

Tänään onkin jännä päivä, kun Frida pääsee pentuagility-kurssin ensimmäiselle tunnille ja kaiken hyvä lisäksi mukaan lähtevät sekä äippä, että iskä. Äippä hoitaa händläämisen, koska iskä ei välttämättä pääse joka kerta kurssille. Tätä ollaan odotettu! Eiköhän kuulumisia ole aika pian tiedossa.

tiistai 4. lokakuuta 2011

Rei'ittimien lähtö

Pari viikkoa sitten pentutreffeillä Fridan purukalusto näytti vielä tältä:


(Pentutreffeillä Pitan kanssa. Kuvaaja Janne Pyy.)

Suusta löytyy nyt kuitenkin hieno rivi pikkuisia ja pyöreitä (!) etuhampaita sekä nätit nysät kulmahampaiden kohdalla. Emme ehtineet edes stressata kulmahampaiden lähtöä, kun Frida päätti koirakavereiden kanssa ottaa sellaista matsia että kaikki kulmurit tipahtivat viikon sisällä pois. Yllättävää oli etteivät yläkulmurit mielestäni heiluneet ollenkaan ennen lähtöään. Uudet tirsat vieressä olivat varmasti auttaneet asiaa. Etuhampaita saimme muutamat tallelle kun itse nyppäsimme ne pois, mutta kulmurit taisivat jäädä koirapuistokavereiden turkkiin kiinni tai päätyivät Fridan masun uumeniin.

Hampaidenlähtö on aiheuttanut paljon pieniä veritahroja vaatteisiimme sekä maanista luiden jyrsimistä. Mitään laitonta Frida ei ole vielä ("koputtaa puuhun") tuhonnut.

perjantai 30. syyskuuta 2011

4. kuukausi

Onpa taas kulunut aikaa edellisestä tekstistä. Nyt joutuu mobiiliversio koville, jos vaikka tulisi päivitettyä useammin, kun voi kirjoittaa tekstejä bussimatkoilla. :)

Fridalla tulee nyt siis jo 19 viikkoa täyteen ja kokoa on tullut ihan hyvää vauhtia, vaikka ajoittaiset vatsaongelmat ovat sitä hieman voineetkin hillitä. Viimeisin kotipunnitus antoi painoksi 11 kiloa. Vatsaongemia on siis ollut ja välillä ihan vesiripuliakin,johon on pahimmillaan liittynyt verenvuotoakin (ilmeisesti ärsytyksestä johtuvaa). Ensimmäisen ripulin aikaan kävi Frida myös lääkärissä ja sai varmuuden vuoksi suolistoantibiootin. Muuten käytössä ovat olleet Tehobakt ja Attapectin sekä riisivoittoiset ruuat. Nyt vaihdoimme penturuoan toiseen merkkiin ja sekin on voinut tietysti vaikuttaa mahan toimintaan. Uusi ruoka on merkiltään BritCare, jonka pitäisi olla hypoallergista, eikä se sisällä vehnää tai maissia. Terveyteen liittyen olemme tietysti myös saaneet vahvisterokotukset ja eläinlääkärin mukaan Frida on terve ja reipas tyttö. Hampaiden lähtöäkin olemme seuranneet mielenkiinnolla ja melkein kaikki etuhampaat ovat jo vaihtuneet. Kulmahampaiden vaihtumista odotamme kyllä suurella innolla. :)

Ensimmäinen trimmauskertakin tuli ja meni, Frida ei siitä suuremmin järkyttynyt, mutta ulkonäkö kyllä muuttui radikaalisti ja olimme aluksi ihan hämillämme, että mahtoiko itse koirakin vaihtua, niin erilainen Fridasta tuli. :) Lyhyt turkki on kyllä todella pehmeä, mukava ja kuivuu nopeasti. Samalla Frida saikin taas uusia lempinimiä, kuten nakki (hännän takia) :D

Koulutuspuolella Frida kävi äippänsä kanssa pentukerhossa ja hän saakin kirjoittaa siitä kokemuksesta tarkemmin. Frida on kyllä fiksu tyttö ja jotkin asiat se oppii käytännössä heti. Irti ja jätä käskyjen kanssa on puolestaan ollut hieman ongelmia. Rauhoittuminenkaan ei kunnon sekoamisen aikana oikein onnistu. Pentu mikä pentu :) Olemme myös huomanneet pientä uhmaikää ja haukkumisen lisääntymistä. Otimme asian kuitenkin heti työn alle ja kehitystä on tapahtunut, mihin auttaa myös uusien koiratuttavuuksien löytyminen koirapuistosta (minne vihdoin saa mennä). Olemme kuitenkin olleet melko tarkkoja puistoseuran suhteen ja aluksi kävimme tutustumassa puistoon, kun siellä ei ollut ketään. Nykyään voimme mennä jo isojen puolelle ja koirapuistoiluista on tullut jokapäiväistä hauskaa sekä Fridalle, että omistajille.

Vauhdissa pentutreffeillä, kuvaaja Janne Pyy

Published with Blogger-droid v1.7.4

torstai 18. elokuuta 2011

3 kuukautta

Sylittelemässä Tampereella.



Kesäneito mökkitiellä <3



Viikko sitten pikku-Fridamme täytti 12 viikkoa ja on nyt virallisesti lapsi eikä enää vauva. Paitsi äipän mielestä ;)

Viikkojen täyttymistä juhlistimme varaamalla ensimmäisen rokoteajan Malmin Eläinklinikalta. Eläinlääkärin tarkastus meni hyvin ja Frida on kuulemma reipas, hoikka ja terve pentu. Lääkäri kehui häntä myös sosiaaliseksi, mikä on kiva juttu kun perrot tuppaavat joskus olemaan aran puoleisia. Rokotteen pistämistä tyttö ei huomannutkaan, mutusteli vain namusia kädestäni. Ainut asia tarkkailun alla on nyt Fridan oikea alakulmuri, joka hieman hankaa yläientä ja voi haitata oikean hampaan kasvua. Vahvisterokotteen ohessa muutaman viikon päästä katsotaan hammasta sitten uudestaan.

Avauduimme lääkärille myös muutamista pikkujutuista; Fridan silmät esimerkiksi vuotavat aika paljon. Lääkärin mukaan silmät näyttivät hyviltä ja pitkäkarvaisilla roduilla silmien vuotaminen on yleistä. Lähtiessämme mitattiin vielä Fridan paino ja lukemaksi ilmestyi 7,6 kg. Eli oikein hyvin meni ensimmäinen eläinlääkärireissu!

Kotona kenkäkaapin oveen mittailtiin taas Fridan säkää ja epämääräinen tulos näytti noin 32 cm.

perjantai 5. elokuuta 2011

Reissailua

Perrostamme on pikavauhtia kehittymässä mestarimatkaaja, sillä lähes joka viikonloppuna olemme pistäneet kamat ja koiran autoon ja lähteneet sukuloimaan. Ensimmäiset automatkat Frida aluksi piipitti ja yhdet oksennuksetkin saimme siivota, mutta nyt tyttö nukahtaa autoon lähes heti ja vetää sikeitä jopa pari tuntia. Kerran matkustimme Tampereelle junan lemmikkivaunussa ja sielläkin Frida otti heti hyvän asennon lattialle jalkojemme väliin ja koisasi koko matkan.

Viime viikonloppuna isukki lähti perheensä kanssa keski-Suomen rallimetsiin, joten me tytöt lähdimme ihanan ystäväni luokse mökkeilemään. Frida selvästi nauttii seikkaillessaan vapaana ulkona eikä kauhean kaus minusta lähde. Frida muun muassa söi pari muurahaista, tipahti järveen ja ui hienosti rantaan, paimensi kaikkien jalkoja, seikkaili metsässä kun poimimme vadelmia ja nukkui kerässä mökin kuistilla. Hän myös meinasi saada hepslaakit kun menimme saunaan, joten otin Fridan jalkoihini alalauteelle, missä hän onnessaan nukkui pienten löylyjen ajan! :)

Viime viikot ovat olleet aika kuumia ja keksimmekin Fridalle mainion viilennyskeinon: viileäksi kastellun pyyhkeen päällä on ihana loikoilla! Valitettavasti pitkään kostean pyyhkeen päällä oleilu ei ilmeisesti sopinut neidin herkälle nahkamasulle, ja siihen ilmestyi muutama kellertävä nyppy. Hieman googleteltuamme oletamme että nypyt ovat ns. pentuihottumaa. Huomasin myös, että kun Frida mökillä kahlaili vedessä ja oli märkä pitkän aikaa saunottaessa, niin näppyjä tuli yön aikana kovasti lisää. Nyt ovat märät vilvoituspyyhkeet pannassa ja näpytkin ovat lähes kokonaan lähteneet. Täytyy muistaa kuivailla tyttöä ettei jää pöpöt muhimaan. Voihan tietty olla että metsän oksat ja kivet ovat myös ärsyttäneet mahan ihoa.

Frida täytti eilen 11 viikkoa ja täytyisi kirjoitella hieman myös neidin kasvamisesta. Huomenna lähdemme kaveriporukalla Fridan kera taas mökkeilemään, katsotaan mitä kivaa perronen taas keksii.

Punkkeja!

Fridasta on tämän lyhyen yhdessäolomme aikana löytynyt jo ihan kiitettävä määrä punkkejä. En tiedä onko syynä hyvä punkkikesä, asuinalue vai valkoinen koira - tai kaikki kolme.

Ensimmäisen punkin sattumalta löydettyäni menin pienoiseen paniikkiin (punkit vaan ovat niin ällöjä!) enkä tajunnut pyörittää punkkia ja se lähtikin osissa irti. Nyt muutaman viikon jälkeen puremakohdassa on vain pieni rupi. Pari kaveria on vielä etsiskellyt Fridassamme sopivaa kohtaa ja pari muuta olemme onnistuneesti irrottaneet kokonaan pois.

Punkkikohtaamisia emme kyllä kaipaa määräänsä enempää, joten taidamme Fridan kanssa piipahtaa tänään töitten jälkeen apteekissa etsimässä joko punkkiliuosta tai pantaa. Hyi!

Jokapäiväistä punkkien etsintää voisi helpottaa se, että neiti pysyisi joskus paikoillaa tutkittaessa eikä vimmatusti yrittäisi syödä hoitajien käsiä...

perjantai 29. heinäkuuta 2011

Yksin kotona



Viime tiistaina alkoivat minulla työt ja Frida on saanut viihdyttää itseään työpäivien ajan. Lounaalle olen ajellut kotiin ja ulkoiluttanut ja hetken viihdyttänyt neitiä. Mitään ihmeempää tuhoa Frida ei ole päivisin ehtinyt tehdä, mitä nyt jostain oli kaivanut lattialle kasan isukkinsa kengän nauhoja ja äipän uutukaiset juoksuhousut sekä juhlamekon! Aarteet olivat luojan kiitos pysyneet ehjinä mutta tarkoituksella lattialle jätetyt tyhjät vessapaperirullat ja sanomalehdit olivat kyllä saaneet kyytiä. Ihan kiltisti Frida on yksin ollessaan pisunut paperille, leikkinyt leluillaan ja oletettavasti nukkunut.

Onhan se ikävää jättää pieni yksin, mutta joskus sen on pakko oppia. Sinne se jää inesemään kun lähden, tosin pari kertaa pääsin hiipimällä ulos ovesta ja tyttö jäi nukkumaan.Pitäisi kyllä edelleen muistaa harjoitella pienen hetken yksinoloja ihan kun olemme kotonakin, luottaisi Frida sitten enemmän että kyllä ne sieltä kotiin tulee.

keskiviikko 20. heinäkuuta 2011

Frida 8 viikkoa

Viime torstaina Fridalla pamahti mittariin 8 viikkoa! Tämän kunniaksi otimme pimpulasta mitat ja tyttö painaa 4400g  ja on 25,5 cm korkea. Ruoka on siis maittanut mukavasti.

Koirille ikäviikot 8 - 12 ovat erityisen tärkeitä, sillä nämä viikot ovat parasta aikaa sosiaalistaa ja totuttaa pentu asioihin, joita se tulee kohtaamaan muutenkin elämässään. Hieman vanhempana pentu alkaa luontaisesti pelkäämään kaikkea uutta suojellakseen itseään ja uusiin asioihin tottuminen voi olla vaikeampaa. Vaikka pentu ei vielä ole saanut ensimmäistä rokotettaan, on tärkeää viedä pentua ulos kokemaan ja näkemään asioita eikä vain hyysätä sitä kotona.

Meillä sosiaalistumiskausi sai hyvän startin viikonloppuna kun matkustimme kotiseudullemme Tampereelle Fridan kanssa. Tyttö pääsi tutustumaan kaikennäköisiin ja -ikäisiin ihmisiin, kävi muutamassakin paikassa kylässä, mökillä, tapasi kaksi irlanninsetteriä, yhden bichon frisén, kävi apteekissa ja istui bussissa. Hyviä kokemuksia olivat myös Fridan "mummilan" parketti- ja laattalattia sekä metalliset kynnykset - niihin piti totutella ihan ajan kanssa. Mummuloissa oli myös kivaa oma piha, jonne Fridan sai nopeasti vietyä tarpeilleen. Fridalle lempparijuttu taisi olla havupuiden alla oleva kuorikate :)

Mökillä hurmaamassa sukulaisia.


Automatkat Frida on viettänyt joko laittomasti äidin sylissä nukkuen tai jalkatilassa koisien. Jalkatila on sinänsä turvallinen paikka, että mahdollisessa äkkijarrutuksessa koira ei pääse lentämään pitkää matkaa auton sisällä. Sama etu olisi tietty myös matkakopissa, kunhan itse koppi pysyy paikallaan. Ostoslistalla olisi seuraavaksi sellainen lenkki, jonka saisi kiinnitettyä Fridan omiin valjaisiin ja takapenkin turvavyöhön, jotta tytteli voisi matkustaa siellä turvallisesti. 

Frida ja punavalkoinen irlanninsetteri Helmi-Orvokki nuuskuttelemassa.

Vesipuhvelin kotiutuminen

Ensimmäinen viikko Fridan kanssa on vierähtänyt mukavasti. Tyttö on reipastunut kovasti ja ensimmäisen päivän piippailut meidän perään ovat loppuneet kokonaan. Frida seikkailee rohkeasti yksin ympäri asuntoa ja menee esim. makuuhuoneeseen leikkimään ja nukahtaa sinne ihan itsekseen.


Yöt ovat menneet suhteellisen kivuttomasti. Monena yönä Frida päätti saada hepulit siinä neljän viiden aikaan, jolloin heräsimme sekä hepuliin että kivaan kakan hajuun. Tulosteet oli kyllä hienosti tehty sanomalehdelle! Yhtenä yönä taisimme viedä hänet ulos, mutta sitten päätimme että yöt nukutaan, piste. Viime perjantaista asti Frida on hienosti nukkunut noin kuuteen asti, jolloin isukki on yleensä vienyt tytön ulos. Sitten noin yhdeksään asti on jatkettu unia, tai Frida on itsekseen leikkinyt makuuhuoneessa. Muutaman viime yön Frida on myös pidätellyt ja tulostanut kakkoset vasta ulos, pidetään sormia ristissä että tämä jatkuu ;)

Ulkoilut ovat Fridan mielestä tosi kivoja, kunhan ei vain laitettaisi niitä tyhmiä valjaita päälle. Valjaissakin Frida kyllä ulkoilee, tosin hieman alistuneen oloisesti. Täytyy siis vielä jatkaa valjaisiin tutustuttamista. Ulkoilussa isäntäväen hermoja raastavat myös kaikki miljoonat maahan heitetyt tupakantumpit, jotka on Fridan mielestä aivan ehdottomasti poimittava suuhun. Fridan seikkailuja pihalla täytyykin siis vahdata ihan haukkana. Eilen äippä avautui Fridalle tumpeista ja tupakoijien sylkemisestä sattumalta samalla kun kävelimme erään alimmaisen parvekkeen vierestä..

Meidän pikku perheemme tosiaan asuu kerrostalossa, jonka sisäpiha on kivasti aidattu, mutta koostuu vain asfaltista ja hietikosta. Hieman kauempana on pari pientä nurmialuetta, joille olemme tyttösen kantaneet hädilleen. Matkalla tapaa usein erilaisia ihmisiä, mummoja rollaattoreineen, pyöräilijöitä ja autoja, joten pissaretket käyvät myös sosiaalistamisesta erilaisiin juttuihin.

Fridassa menee hermot siihen, että kaikki pitää laittaa suuhun, ulkona laitetaan välillä ihan turhaan jarrut päälle, että pissa tulee lattialle juuri kun olet laittamassa ulkovaatteita päälle ja että hepulissa on pakko rei’ittää kaikkea eteen osuvaa. Mutta olimme kyllä varautuneet tähän kaikkeen, ettei pentuaika täysin unelmaa ole. Ja onhan tuo aivan jumalaisen söpö ja hieno pikkuotus. Istuukin jo ruokaa odottaessaan! :)

Frida matkalla uuteen kotiin.

Funfun pentujen tapaaminen :)

Eilen tiistaina Fridalla oli hauskaa, kun hän pääse temmeltämään sisarustensa kanssa. Viisi pikkuperroa samasta pentueesta pääsi tapaamiseen paikalle perheineen ja pikkuiset riehuivat ja juoksivat yli tunnin putkeen. Kotiin vietiin aivan vetelä ja umpiväsynyt tyttö :) Oli mukava nähdä muitakin omistajia ja höpöttää pennuista. Kiitos Iineksen perheelle tapaamisen järjestämisestä!

tiistai 12. heinäkuuta 2011

Ensimmäinen päivä stadin friiduna

Aamu alkoi noin kello 5:30 isin kommentilla: ”Hei, vähänkö hianoo kun Frida nukku koko yön.” Reippaan pikkupennun kanssa käytiin ulkona pisuilla ja ihmeteltiin tihkusadetta, minkä jälkeen palattiin sisälle nukkumaan ja kuuntelemaan ukkosta, johon Frida ei reagoinut mitenkään ja saikin kehut rauhallisesta suhtautumisestaan yhden erityisen kovan jyrinän jälkeen. Aamupisujen jälkeen ulkona onkin käyty noin parin tunnin välein, aina heräämisen jälkeen. Vaikka pari piippausta jäikin huomioimatta ja yhdet kunnon kakat parien pisujen (osa ilopisuja) lisäksi tuli sisälle, niin melkein kaikki hädät tehtiin ulos. Ulkorutiineihin Fridalla kuuluu välitön pissiminen ja mahdollinen kakkiminen, minkä jälkeen isi ja äiti tekevät kaikkensa motivoidakseen pikkuista luoksetuloleikeissä, jottei sille jäisi aikaa maistaa kaikkea. Yksi ehdottoman tärkeä huomiokin tuli tehtyä: Frida osaa tehdä ”hylkeen”! (kuva tulee, kunhan saadaan kunnollinen). Päivästä suurin osa pikkuisella kuluu nukkumiseen, reilusti yli kolme neljäsosaa, loppuaikana pisutaan, syödään ja leikitään ihan kudit mettässä.  Myös ensimmäiset mittaukset suoritettiin ja epämääräisen veltoksi (oikeasti Frida seisoo ikäisekseen tosi tukevasti) korkeudeksi saatiin 25,5 cm ja painoksi äipän sylin avulla 4,2 kg.

maanantai 11. heinäkuuta 2011

Frida tulee taloon

Pikkuinen suihkunraikas pallero ryntäsi meitä vastaan kun saavuimme noin seitsemän aikoihin illalla kasvattajan luokse. Frida oli kasvanut melkein kaksi kertaa isommaksi sitten viime näkemän. Vauhtiakin oli tullut melkoisesti lisää. Siirryimme pikaisen tutustumisen jälkeen sisätiloihin kirjoittamaan sopimuspapereita ja käymään läpi käytännön asioita. Kun paperit oli kirjoitettu, kasvattaja tarkasti vielä pikku pennun korvat ja näytti, kuinka kiltisti se osaa maata paikoillaan tutkittaessa. Luonnetestinkin tulokset olivat hyviä, mutta mistään kovin dominoivasta pennusta ei kuitenkaan taida olla kyse. Kun pentu oli lähtökunnossa, sai se vielä pari luuta ja valitsi lelukseen pienen pehmo-tiikerin, josta kuitenkin ennen käyttöä oli poistettava pieni muovikuulapussi sisältä ja kovat muovisilmät päästä. Ulkona vielä kuvattiin uusi perhe ja ostettiin penturuokaa säkillinen mukaan (Booster Puppy). Lopulta matka alkoi isi ratissa ja äippä pentu sylissään. Alun pikku itkujen jälkeen Frida nukahti ja olikin ihan rauhassa ensimmäiselle stopille asti. Siellä joutui suoraan autosta asfaltille, mikä tuntui hiukan pelottavalta ensin, mutta nurmikon kautta saimme vauhtia ja pisutkin tulivat nätisti ulos. Matka jatkui seuraavan etapin etumatkustajan jalkatilassa, mihin Frida rauhoittui paremmin, kuin syliin. Matkapahoinvointia ei onneksi esiintynyt koko matkalla. Pysähdyimme vielä kerran, kun pikkuinen oli herännyt ja pisujen jälkeen pentu juoksi isiltä äipälle ja takaisin oikein reippaasti.

Kotiin saavuimme noin puolen yön aikoihin ja tutustuminen alkoi eteisen lattialta, missä istuimme kaikki kolme hetken aikaa, ennen kuin Frida lähti omalle tutkimusmatkalleen. Oikein reippaana pikkuísena se tutustui melkein koko kämppään ihan itse. Ruokaakin meni ainakin muutama nattura. Ensimmäinen yö oli tarkoitus nukkua yhteisellä ilmapatjalla, mutta patjan narina ja keinunta ei oikein houkutellut pikkuista. Lopulta päädyimme parhaaseen mahdolliseen  ratkaisuun, eli Frida omalle pedilleen ja me sänkyyn. Kaikki nukahtivat onnellisina ja odottaen ensimmäistä yhteistä päivää.

Tänään on se päivä!

Muutaman tunnin päästä lähdemme ajelemaan kasvattajan luokse ja illalla kotona kuuluukin pikkuisten tassujen ääntä! Jännitystaso on tällä hetkellä aikas korkeella :) En muista koska olisin viimeksi odottanut ja jännittänyt jotain näin paljon!


Asunnon pitäisi olla nyt pentuturvallinen; johdot on nostettu ylös ja kaikki ei-syötävä pistetty piiloon. Tästä se lähtee :)

keskiviikko 6. heinäkuuta 2011

Ostoksia

Mitä tuleva pennunomistaja tekee odotuskuumeissaan? Lähtee shoppailemaan tietenkin! Frida on meidän kummankin ensimmäin ihkaoma koira, joten hankittavaa oli jonkun verran. Tuleva äippä on kirjoitellut hankintalistaa kalenterin takasivulle jo kuukauden päivät ja eilen lähdimme listan kanssa läheiseen Mustiin&Mirriin.

Best Friend aktivointipallo
Kaupasta lähti mukaan:
  • pentuvaljaat, TopCanis
  • talutin, Hurtta
  • ruokakuppi
  • kynsisakset
  • korvien puhdistusaine, Maxim koiran korvanpuhdistaja
  • shampoo, Bio Groom Fluffy Puppy
  • säilytyspussi kakkapusseille + kakkapusseja
  • puruluita
  • koulutusnameja
  • punkkipihdit
Hurtta Pro heijastintalutin

Jo hankittua:
  • patja ja siihen tuunattu lakana
  • vesikuppi
  • aktivointipallo
  • täyskumilelu
  • pehmonalle
  • köysilelu
  • itsetehty oviportti makuuhuoneen oveen
  • lehtikompostori - kätevä aitaus pennulle
  • desinfiointisuihke
  • salvaa haavoihin
  • Best Friend teräskuppi
  • sidetarpeita

Vielä tarvitsisi:
  • turvavyö autoon
  • istuinpäällinen autoon
  • koiranruokaa (saamme ensimmäisen satsin kasvattajalta)
  • vakuutus
  • matolääke
  • etsiä sopiva eläinlääkäri

Kaikkea ihanaa ja ah niin turhaa koirille olisi ostettavissa vaikka mielin määrin. Katsotaan nyt ensin kuinka pitkälle näillä pärjäillään.

Odottavan aika on pitkä

Viimeiset kuusi viikkoa ovat madelleet ennätyshitaasti Fridan kotiutumista odotellessa. Pentujen ja kasvattajan tapaaminen ensimmäistä kertaa eivät ainakaan ole helpottaneet odottavan tuskaa - niin valloittava pentu tyttömme oli!

Pistimme siis eräänä kauniina sunnuntaina viisi ihmistä ja kaksi koiraa matkailuautoon ja otimme suunnaksi Mikkelin seudun. Mukanamme olivat siis meidän, Fridan tulevien ihmisvanhempien, lisäksi ihmisisukin perhettä ja irlanninsetterit Helmi ja Saimi.

Kasvattajan luona meitä odotti ulkona tepastelemassa yhdeksän kappaletta suloisia mustia ja vaaleita perropentuja. Fridalla on siis 4 veljeä ja 4 siskoa. Muutama tunti vierähti todella nopeasti pentuja helliessä sekä kasvattajaan ja pentujen emoon tutustuessa.

Frida oli aluksi hyvin uninen, mutta pian jo maisteli vierailijoita, tutki nurmikkoa ja paini sisarustensa kanssa. Tätä mahtavaa tyyppiä lähdemme hakemaan viiden päivän päästä kotiin! :)


FF Dona Guadalupe eli meidän Frida!
Pikkuinen sammahti :)

maanantai 6. kesäkuuta 2011

Pikku-Fridan kuulumisia

Frida, siinä on pitkällisten nimikeskusteluiden tulos. Pienen hauvamme (tuleva moniosaaja) nimi on siis Frida, joka löytyi espanjalaisen vauvafoorumin kautta, mutta jota ovat kunniakkaasti kantaneet myös Frida Kahlo ja Abban  Anni-Frid "Frida" Lyngstad sekä yksi pieni suloinen luistelijatyttö isännän valmennusajoilta. Muitakin vaihtoehtoja oli ja varmasti pikkuista tullaan kotona kutsumaan myös Nasu-Vohveliksi, loppusuoralle selvisivät myös Kerttu, Hertta, Siru, Pihla, Carla ja Bianca.


Olemme odottaneet lisää kuvia ja tietoja Fridasta koko viime viikon ja nyt vihdoin saimme tietää, että pikkuiset ovat avanneet silmänsä ja menevät jo lujaa. Saimme myös muutaman todella suloisen kuvan pikkuneidistä, mutten valitettavasti voi julkaista niitä täällä, koska ne eivät ole minun itseni ottamia. Meidän Frida on hyvin vaalea (lähes valkoinen) ja luonnostaan töpöhäntäinen todella suloinen pallero. <3


Viikonloppuna tutustuimme hieman lähemmin agilityyn, kun ohi ajaessamme huomasimme Agility-kisat. Menimme seuraamaan kisoja noin tunniksi ja huomasimme, kuinka koirat nauttivat radalla. Agilityä pitää siis ehdottomasti kokeilla Fridan kanssa, siinä kun on menoa ja meininkiä sekä koiralle, että omistajalle.

sunnuntai 29. toukokuuta 2011

Koirahaaveita

Olemme haaveilleet koirasta eriasteisesti jo useamman vuoden ajan. Välillä on täytynyt ihan toppuutella itseään ja taas toisinaan on ollut selvää, että koira ei tule vielä. Koirakuumetta kuitenkin pystyi halutessaan hieman parantamaan vanhempieni koirien kanssa, koirat ovat irlanninsettereitä ja nyt iältään n. 2v. ja 3v., joten olemme olleet molempien koirien elämässä mukana pennusta asti. Aiemmin vanhemmillani oli myös irlanninsetteri, joka eli yli 15 vuotiaaksi.

Muutama viikko sitten hieman laimeamman innostuksen iskiessä huomasimmekin saavamme positiivista kannatusta kanssaeläjiltä, joten koiran metsästys alkoi. Ajattelimme, että nyt on hyvä hetki ottaa koiraa, emme ole liian innoissamme, jotta innokkuus häiritsisi järkevää ajattelua, ja toisaalta seuraavaan sopivaan hetkeen voi mennä yllättävän kauan. Selailu aloitettiin meille epätyypillisesti sekarotuisista ja ehdimme jo muutaman kyselynkin lähettää. Vastaukset eivät kuitenkaan mitenkään vakuuttaneet ja useat sekarotuiset ovat kotoisin Virosta.

Palasimme siis takaisin puhdasrotuisten selailuun. Kriteerinä oli joko tiheä turkki tai ei turkkia ollenkaan. Tiheäturkki pitää hilseen sisällään, eikä pöllytä sitä ja toisaalta karvatonta on helppo pestä ja rasvata, jolloin hilse ei myöskään ole niin suuri ongelma. Miksi siis ajattelun lähtökohta oli hilse? No avopuolisollani on astma ja hän on saanut joistain koirista pieniä allergisia fiiliksiä, tästä syystä halusimme valita rodun, joka ei suoraan provosoi allergian muodostumista.

Puhdasrotuisista tutustuimme ensin pienempiin koiriin Bichon Friseihin ja AHT:ihin (American Hairless Terrier). Pentujakin olisi ollut tulossa joitain, mutta jotenkin kuitenkin päädyimme takaisin jo pari vuotta sitten syntyneeseen ideaan Espanjanvesikoirasta tai Lagotto Romagnolosta. Tutustuimme jo tuolloin hieman rotuihin ja nyt luimme lisää sekä etsimme sopivia pentueita. Laitoimme muutaman kyselyn pennuista sopiviin kenneleihin ja monet olivat jo menneet. Sitten saimme alustavan varauksen pieneen Lagotto tyttöön, jonka vanhemmat kuitenkin herättivät pohdintaa. Koiran vanhemmilla nimittäin oli yhteinen isä, vaikka vanhemmat eivät olleetkaan samasta pentueesta. Emme täysin ymmärtäneet kyseisen pentueen jalostuksellista merkitystä, joten emme näin ensimmäistä koiraa harkitsevina halunneet ottaa sellaista perinnöllisten sairauksin riskiä. Onneksi kuitenkin myös toiseen viestiimme vastattiin pian, että eräästä 19.5. syntyneestä pentueesta olisi yksi vaalea espanjanvesikoirapentu vapaana. Olimme kirjoittaneet kaikkiin kyselyihin kohtuullisen kattavan kuvauksen itsestämme ja aiemmista koirakokemuksistamme. Kyseistä viestistä oli ilmeistä apua, sillä pentujen omistaja piti meitä heti varteenotettavina tulevina omistajina. Soitin kenneliin ja juttelinkin sitten melko pitkään pennuista. Pentujen isä ei ole vielä varma, koska narttu oli astutettu kahdella hyvällä kandidaatilla ja molemmat yhdistelmät kelpaisivat meillekin. Tieto isästä saadaan vasta sirutuksen yhteydessä tehtävällä DNA-määrityksellä. Tutustumaan lähdemme 19.6., kun pennut ovat hieman yli 4 viikkoisia. Sirutukset tehdään 5 viikkoisille ja pentujen luonnetesti 6 viikkoisille, jolloin viimeistään käy selväksi myös se, että mikä pentu meille tulee. Pentujen luovutus alkaa 7 viikon ikäisinä ja me olemme todennäköisesti menossa hakemaan oman pikku palleromme 11.7., kun se on noin 7,5 viikkoa vanha. Onneksi avopuolisoni loma alkaa juuri silloin ja hän voi olla pennun kanssa kotona.

Nyt on siis varausmaksu maksettu ja jännitystä ilmassa. Seuraavaksi odotellaan pennuista kuvia, kunhan avaavat ensin silmänsä. Palaan asiaan heti, kun tiedän taas lisää.