Frida olisi halunnut reenata jumppapallolla. Käyttöohje oli nätisti pumpun vieressä sängyllä.
Pumpun käyttö ei kuitenkaan mennyt niinkuin Strömsössä.
Sormet ristissä, että mahdollisesti niellyt palaset ulostautuvat itsestään.
tiistai 31. tammikuuta 2012
Kuin kaloja opettaisi
..aavistuksen arkoja sellaisia tosin.
Frida oli viime lauantaina sisarustensa kanssa Hyvinkään koirakylpylässä ja pienen odottelun jälkeen pääsimme itse asiaan. Meille oli varattu uittaja talon puolesta ja se olikin varmasti tarpeen nyt ainakin ensimmäisellä kerralla. Tytöt hieman aristelivat aluksi allasta ja ramppia, mutta kaikki osasivat uida todella hyvin, kun pääsivät vauhtiin.
Vauhdista puheen ollen porukka jakautui kahtia. Alma ja Iines ottivat hieman rauhallisemmin ja olivat kiinnostuneempia vedessä kelluneista palloista, kun puolestaan Frida ja Funya ottivat homman enemmän kilpailumielessä, eivätkä kiinnittäneet juuri huomiota muuhun kuin nopeaan etenemiseen. Uittaja olikin sitä mieltä, että kaikilla on hyvä uintitekniikka ja liivit olivat lähinnä uittajan apuna.
Fridasta uittaja oli sitä mieltä, että sillä on kovasti kilpailuhenkeä ja vauhti oli vakuuttavaa (ihan kilpauimari ainesta??). Isä ja äiti puolestaan hieman toppuuttelivat mielessään ja ajattelivat, että Fridalla oli vain niin kova "paniikki" pois altaasta, että vauhti johtui siitä. Kovasti oli hauskaa ja uittajatkin kastuivat oikein todenteolla.
Frida oli viime lauantaina sisarustensa kanssa Hyvinkään koirakylpylässä ja pienen odottelun jälkeen pääsimme itse asiaan. Meille oli varattu uittaja talon puolesta ja se olikin varmasti tarpeen nyt ainakin ensimmäisellä kerralla. Tytöt hieman aristelivat aluksi allasta ja ramppia, mutta kaikki osasivat uida todella hyvin, kun pääsivät vauhtiin.
Vauhdista puheen ollen porukka jakautui kahtia. Alma ja Iines ottivat hieman rauhallisemmin ja olivat kiinnostuneempia vedessä kelluneista palloista, kun puolestaan Frida ja Funya ottivat homman enemmän kilpailumielessä, eivätkä kiinnittäneet juuri huomiota muuhun kuin nopeaan etenemiseen. Uittaja olikin sitä mieltä, että kaikilla on hyvä uintitekniikka ja liivit olivat lähinnä uittajan apuna.
Fridasta uittaja oli sitä mieltä, että sillä on kovasti kilpailuhenkeä ja vauhti oli vakuuttavaa (ihan kilpauimari ainesta??). Isä ja äiti puolestaan hieman toppuuttelivat mielessään ja ajattelivat, että Fridalla oli vain niin kova "paniikki" pois altaasta, että vauhti johtui siitä. Kovasti oli hauskaa ja uittajatkin kastuivat oikein todenteolla.
lauantai 28. tammikuuta 2012
Lauantaita päivää
Vuh vain kaikille!
Heräsin tänään kahdeksan maissa ja yritykseni herättää nuo kaksijalkaiset kestivät hyvin pitkään. Niitä pitää joka aamu pussailla ja tökkiä kunnes ne alkaa kikattaan ja sitten innostun hepuloimaan lisää häntä heiluen. Yleensä sitten ne nousee ja pääsen aamupisulle ja kakille ulos, jee!
Mami ja isukki olivat torstaina ihan huuli pyöreänä kun taas köllöteltiin illasta sängyllä ja heiteltiin luun palaa toisillemme. Kun mun luu tippui maahan, mami pyysi etsimään luuta ja hetken siinä mietiskelin että missäs sellainen kunnon luu täällä olisi. Lähdin olkkariin tutkimusretkelle ja hetken päässä hyppäsin kokonaisen luun kanssa sänkyyn. Tyypit oli ihan että toi oli varmaan vahinko ja mami päätti testata mun luunetsimistaitojani. Se käski odottamaan sängyllä, kävi piilottamassa mun luun ja sanoi "etsi luu!". Tottakai mä sitten kävin hakemassa sen luun ja toin niille takas. Ne vaikutti ihmeen innostuneilta tosta ja piilotteli luuta vielä useamman kerran.
Mun mielestä tossa nyt ei ollut mitään ihmeellistä. Kai mää ny tiedän mikä luu on.
Eilen äippä piilotteli mun Hippo- ja Vyötiäis-pehmoleluja ja niitäkin piti sitten etsiä ympäri kämppää. Mitäs hukkaa leluja ympäriinsä.
Ne myös suunnitteli jotain, että opettaa mulle lisääkin esineitä. Sitten piilottaa monta, mutta pyytää tuomaan vaan yhden.
Enköhän mä senkin kohta haltsaa.
Nyt täytyy pakata uimakamoja - lähden meinaan sisarusten kanssa pulikoimaan Hyvinkään koirauimalaan!
Heräsin tänään kahdeksan maissa ja yritykseni herättää nuo kaksijalkaiset kestivät hyvin pitkään. Niitä pitää joka aamu pussailla ja tökkiä kunnes ne alkaa kikattaan ja sitten innostun hepuloimaan lisää häntä heiluen. Yleensä sitten ne nousee ja pääsen aamupisulle ja kakille ulos, jee!
Mami ja isukki olivat torstaina ihan huuli pyöreänä kun taas köllöteltiin illasta sängyllä ja heiteltiin luun palaa toisillemme. Kun mun luu tippui maahan, mami pyysi etsimään luuta ja hetken siinä mietiskelin että missäs sellainen kunnon luu täällä olisi. Lähdin olkkariin tutkimusretkelle ja hetken päässä hyppäsin kokonaisen luun kanssa sänkyyn. Tyypit oli ihan että toi oli varmaan vahinko ja mami päätti testata mun luunetsimistaitojani. Se käski odottamaan sängyllä, kävi piilottamassa mun luun ja sanoi "etsi luu!". Tottakai mä sitten kävin hakemassa sen luun ja toin niille takas. Ne vaikutti ihmeen innostuneilta tosta ja piilotteli luuta vielä useamman kerran.
Mun mielestä tossa nyt ei ollut mitään ihmeellistä. Kai mää ny tiedän mikä luu on.
Eilen äippä piilotteli mun Hippo- ja Vyötiäis-pehmoleluja ja niitäkin piti sitten etsiä ympäri kämppää. Mitäs hukkaa leluja ympäriinsä.
Ne myös suunnitteli jotain, että opettaa mulle lisääkin esineitä. Sitten piilottaa monta, mutta pyytää tuomaan vaan yhden.
Enköhän mä senkin kohta haltsaa.
Nyt täytyy pakata uimakamoja - lähden meinaan sisarusten kanssa pulikoimaan Hyvinkään koirauimalaan!
maanantai 23. tammikuuta 2012
Dippiä ja koirametsän korkkaus
Eilen valmistellessamme naposteltavia vaalivalvojaisia varten, Frida päätti pistää sweet chili dippiä parempiin suihin! Yllätin neidin seisomasta sohvapöytää vasten lipittämästä dippiä ja hyvin näytti maistuvan :D
Tämä oli toinen ruokavarkaus Fridan historiassa. Ihan pienenä hän joi samalla lailla mehua kun olin jättänyt lasin sohvapöydälle. Silloin tyyppi vain seisoi sohvalla ja joi siitä. Näppärää!
Kävimme loppiaisena koirametsäilemässä Sipoossa, mikä on kyllä kiva paikka. Vaihtelevaa maastoa ja vastaantulleet koirakot olivat mukavia, muutaman kanssa piti ottaa hieman juoksumatsiakin.
Tämä oli toinen ruokavarkaus Fridan historiassa. Ihan pienenä hän joi samalla lailla mehua kun olin jättänyt lasin sohvapöydälle. Silloin tyyppi vain seisoi sohvalla ja joi siitä. Näppärää!
Kävimme loppiaisena koirametsäilemässä Sipoossa, mikä on kyllä kiva paikka. Vaihtelevaa maastoa ja vastaantulleet koirakot olivat mukavia, muutaman kanssa piti ottaa hieman juoksumatsiakin.
perjantai 20. tammikuuta 2012
Mussukka 8kk
Eilen lauloin Fridalle paljon onnea hänen tapittaessaan minua jauheliha-nappula iltapalan äärellä. Kahdeksan kuukautinen koiruus on venynyt säkämitaltaan noin 43 senttiin ja kiloja löytyy 16,8. Kasvattajan mukaan pentujen äiti olisi nyt aikuisiällä about 20kg ja 44cm - voisiko tästä päätellä että Fridasta tulee ainakin korkeampi?
Banja-äidin juoksut alkoivat kuulemma noin 7 kuukauden iässä. Fridalla on kyllä aikamoisesti merkkejä naiseksi tulemisesta - lipominen on lisääntynyt ja ulkona tulee useampia pisuja. Lisäksi vastaantuleville koirille ja epäilyttäville ihmisille haukkuminen oli viikko sitten todella runsasta. Aloitettiin sitten vastaehdollistaminen naksuttimen ja ruoan kanssa ja olemme mielestämme saavuttaneet jo tulosta tämän kanssa. Frida saa siis suurimman osan ruoastaan ulkona naksuttelun yhteydessä tai kotona treenatessa.
Koirapuistossa Frida on kova käskyttämään "tylsiä" leikkikavereita ja olemme päätyneet lähtemään puistosta louskutuksen alettua. Frida ei selkeästi osaa päättää onko nyt tosi iso ja pelottava vai ei sittenkään.
Laitetaan loppuun vielä kuva muutaman viikon takaa suihkuhetkiä rakastavasta vesikoirasta ;) Tässä turkkia ei ole vielä trimmattu.
Banja-äidin juoksut alkoivat kuulemma noin 7 kuukauden iässä. Fridalla on kyllä aikamoisesti merkkejä naiseksi tulemisesta - lipominen on lisääntynyt ja ulkona tulee useampia pisuja. Lisäksi vastaantuleville koirille ja epäilyttäville ihmisille haukkuminen oli viikko sitten todella runsasta. Aloitettiin sitten vastaehdollistaminen naksuttimen ja ruoan kanssa ja olemme mielestämme saavuttaneet jo tulosta tämän kanssa. Frida saa siis suurimman osan ruoastaan ulkona naksuttelun yhteydessä tai kotona treenatessa.
Koirapuistossa Frida on kova käskyttämään "tylsiä" leikkikavereita ja olemme päätyneet lähtemään puistosta louskutuksen alettua. Frida ei selkeästi osaa päättää onko nyt tosi iso ja pelottava vai ei sittenkään.
Laitetaan loppuun vielä kuva muutaman viikon takaa suihkuhetkiä rakastavasta vesikoirasta ;) Tässä turkkia ei ole vielä trimmattu.
perjantai 6. tammikuuta 2012
Surraa surraa
Loman aikana Fridan turkkia tutkiessamme totesimme huopaantumista tapahtuneen etenkin tassuissa ja valjaiden alueella. Ensin kokeiltiin kotikonstein avata takkuja, eli ensin harjattiin auki ja sitten kasteltiin uusien kiharoiden toivossa. Apu oli kuitenkin turhan lyhytaikainen, joten eksyimme internetin ihmeelliseen maailmaan etsimään radikaalimpaa keinoa. Joulun välipäivinä tilaukseen lähtikin Andis Super AGC 2-speed trimmeri ja lisäksi koon #7 keraaminen terä mukana tulleen koon #10 tavallisen terän lisäksi. Leikkuri saapui sopivasti uuden vuoden jälkeen ja pääsimme kokeilemaan trimmausta ensimmäistä kertaa. Ainoana oppina ensimmäinen trimmaus ammattilaisen toimesta ja vierestä seurattuna. Onneksi trimmausta helpotti se, ettei perroja leikata mihinkään muotoon.
"Ei se niin vaikeaa voi olla", vai kuinkas se menikään. Kone osoittautui hyväksi ja leikkasi erinomaisesti hyväkuntoista turkkia, mutta huopaantuneen alueen kanssa tulikin sitten ongelmia. Tilanne oli varovaisia ennakkoarvioita huonompi ja paksuimmat huopaantuneet kohdat vaikuttivat lähinnä huopatossuilta, joihin terät eivät erityisen hyvin uponneet. Homma veikin huomattavasti kauemmin aikaa, kuin ensimmäisellä kerralla. Noin 3 tunnissa saimme Fridan lähes siedettävään kuntoon, joskin kasvot näyttivät sen jälkeen snautserilta. Myös terän kuumeneminen oli pienoinen ongelma, vaikka keraaminen terä kuumeneekin huomattavasti vähemmän kuin teräksinen. Huopa oli kuitenkin niin vahvaa, että kuumenemiselta ei voinut välttyä ja välissä olikin uitettava teriä öljyssä. Pahimmat huovat olivat korvien päissä ja alla, niskassa sekä etutassuissa. Kasvojen ja korvien viimeistely tehtiin saksilla seuraavana päivänä ja tarkoitus on ajaa korvat ja niiden aluset vielä uudelleen tasaisemman lopputuloksen toivossa, kunhan karva hieman kasvaa. Nyt Frida kuitenkin näyttää taas nakulta ja tulos on sellainen, että kehtaa liikkua ulkona. Kylmäkään ei ole vielä tullut, vaikka sitä hieman pelkäsimme.
Seuraavassa tekstissä palaamme Fridan mielestä hauskempiin asioihin, eli tutustumiskäyntiin Sipoon koirametsässä.
"Ei se niin vaikeaa voi olla", vai kuinkas se menikään. Kone osoittautui hyväksi ja leikkasi erinomaisesti hyväkuntoista turkkia, mutta huopaantuneen alueen kanssa tulikin sitten ongelmia. Tilanne oli varovaisia ennakkoarvioita huonompi ja paksuimmat huopaantuneet kohdat vaikuttivat lähinnä huopatossuilta, joihin terät eivät erityisen hyvin uponneet. Homma veikin huomattavasti kauemmin aikaa, kuin ensimmäisellä kerralla. Noin 3 tunnissa saimme Fridan lähes siedettävään kuntoon, joskin kasvot näyttivät sen jälkeen snautserilta. Myös terän kuumeneminen oli pienoinen ongelma, vaikka keraaminen terä kuumeneekin huomattavasti vähemmän kuin teräksinen. Huopa oli kuitenkin niin vahvaa, että kuumenemiselta ei voinut välttyä ja välissä olikin uitettava teriä öljyssä. Pahimmat huovat olivat korvien päissä ja alla, niskassa sekä etutassuissa. Kasvojen ja korvien viimeistely tehtiin saksilla seuraavana päivänä ja tarkoitus on ajaa korvat ja niiden aluset vielä uudelleen tasaisemman lopputuloksen toivossa, kunhan karva hieman kasvaa. Nyt Frida kuitenkin näyttää taas nakulta ja tulos on sellainen, että kehtaa liikkua ulkona. Kylmäkään ei ole vielä tullut, vaikka sitä hieman pelkäsimme.
Seuraavassa tekstissä palaamme Fridan mielestä hauskempiin asioihin, eli tutustumiskäyntiin Sipoon koirametsässä.
keskiviikko 4. tammikuuta 2012
Joulukuulumisia
Joulu ei vielä virallisesti ole ohi, joten Frida toivottaa kaikille karvaisille ja karvattomille lukijoilleen rauhallista joulua ja riemukasta uutta vuotta!
Olemme viettäneet joulua kotiseudullamme Tampereella ja Frida on päässyt halittavaksi ja pusuttelemaan monen tutun ja sukulaisen luokse. Kuusen alta Frida sai kaksi pakettia - puffatun possun nenän ja hodariluun - ja repi paketit hienosti isoukin avustuksella. Aattoilta sujui muutenkin mukavasti kun sama ystävällinen ukki piti luusta kiinni ja Frida jyrsi sitä autuaana. Kerrankin jotain hyötyä noista kaksijalkaisista!
Pihalla on lenkkeilty ja rymytty, eikä ole jäänyt epäselväksi että Frida rakastaa lunta. Tapaninpäivänä teimme isolla porukalla kevyen 15 km lenkin, kun kävelimme munkkikahveille Pyynikin näkötorniin ja takaisin. Epäilin ennen lenkkiä, että Frida saattaa väsähtää jossain kohtaa, mutta toisin kävi. Energiaa oli vaikka muille jakaa.
Uutta vuotta Frida vietti sukulaistemme kanssa mökillä paukkuja paossa ja hyvin oli kuulemma mennyt. Settereiden kanssa olivat muutamalle isoimmalle pamaukselle haukkuneet.
Loman aikana Fridan turkki on ollut tarkassa syynissä huopaantumisen vuoksi ja olemmekin tilanneet ja testanneet nettikaupasta jotain surraavaa. Siitä lisää seuraavassa blogitekstissä!
PS. Tyttö täytti 19.12.2011 7 kuukautta ja painoa on mittarissa 16kg. Säkää ei olla lähiaikoina mitattu, olisiko se jotain 43cm.. Korvat ovat välillä hukassa, mutta muuten mistään pahasta murrosiästä tai juoksuista ei ole sen suurempia merkkejä. Ellei Saimi-setteriin kohdistuneet rakasteluyritykset sitten viittaa lähestyviin juoksuihin! ;) Kovin on neiti rauhallinen kotona ja yhä enemmän sosiaalisempi vieraita ihmisiä kohtaan. Tuntuu jo hieman isommalta koiranpoikaselta :)
Olemme viettäneet joulua kotiseudullamme Tampereella ja Frida on päässyt halittavaksi ja pusuttelemaan monen tutun ja sukulaisen luokse. Kuusen alta Frida sai kaksi pakettia - puffatun possun nenän ja hodariluun - ja repi paketit hienosti isoukin avustuksella. Aattoilta sujui muutenkin mukavasti kun sama ystävällinen ukki piti luusta kiinni ja Frida jyrsi sitä autuaana. Kerrankin jotain hyötyä noista kaksijalkaisista!
Pihalla on lenkkeilty ja rymytty, eikä ole jäänyt epäselväksi että Frida rakastaa lunta. Tapaninpäivänä teimme isolla porukalla kevyen 15 km lenkin, kun kävelimme munkkikahveille Pyynikin näkötorniin ja takaisin. Epäilin ennen lenkkiä, että Frida saattaa väsähtää jossain kohtaa, mutta toisin kävi. Energiaa oli vaikka muille jakaa.
Uutta vuotta Frida vietti sukulaistemme kanssa mökillä paukkuja paossa ja hyvin oli kuulemma mennyt. Settereiden kanssa olivat muutamalle isoimmalle pamaukselle haukkuneet.
Loman aikana Fridan turkki on ollut tarkassa syynissä huopaantumisen vuoksi ja olemmekin tilanneet ja testanneet nettikaupasta jotain surraavaa. Siitä lisää seuraavassa blogitekstissä!
PS. Tyttö täytti 19.12.2011 7 kuukautta ja painoa on mittarissa 16kg. Säkää ei olla lähiaikoina mitattu, olisiko se jotain 43cm.. Korvat ovat välillä hukassa, mutta muuten mistään pahasta murrosiästä tai juoksuista ei ole sen suurempia merkkejä. Ellei Saimi-setteriin kohdistuneet rakasteluyritykset sitten viittaa lähestyviin juoksuihin! ;) Kovin on neiti rauhallinen kotona ja yhä enemmän sosiaalisempi vieraita ihmisiä kohtaan. Tuntuu jo hieman isommalta koiranpoikaselta :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)