Olemme haaveilleet koirasta eriasteisesti jo useamman vuoden ajan. Välillä on täytynyt ihan toppuutella itseään ja taas toisinaan on ollut selvää, että koira ei tule vielä. Koirakuumetta kuitenkin pystyi halutessaan hieman parantamaan vanhempieni koirien kanssa, koirat ovat irlanninsettereitä ja nyt iältään n. 2v. ja 3v., joten olemme olleet molempien koirien elämässä mukana pennusta asti. Aiemmin vanhemmillani oli myös irlanninsetteri, joka eli yli 15 vuotiaaksi.
Muutama viikko sitten hieman laimeamman innostuksen iskiessä huomasimmekin saavamme positiivista kannatusta kanssaeläjiltä, joten koiran metsästys alkoi. Ajattelimme, että nyt on hyvä hetki ottaa koiraa, emme ole liian innoissamme, jotta innokkuus häiritsisi järkevää ajattelua, ja toisaalta seuraavaan sopivaan hetkeen voi mennä yllättävän kauan. Selailu aloitettiin meille epätyypillisesti sekarotuisista ja ehdimme jo muutaman kyselynkin lähettää. Vastaukset eivät kuitenkaan mitenkään vakuuttaneet ja useat sekarotuiset ovat kotoisin Virosta.
Palasimme siis takaisin puhdasrotuisten selailuun. Kriteerinä oli joko tiheä turkki tai ei turkkia ollenkaan. Tiheäturkki pitää hilseen sisällään, eikä pöllytä sitä ja toisaalta karvatonta on helppo pestä ja rasvata, jolloin hilse ei myöskään ole niin suuri ongelma. Miksi siis ajattelun lähtökohta oli hilse? No avopuolisollani on astma ja hän on saanut joistain koirista pieniä allergisia fiiliksiä, tästä syystä halusimme valita rodun, joka ei suoraan provosoi allergian muodostumista.
Puhdasrotuisista tutustuimme ensin pienempiin koiriin Bichon Friseihin ja AHT:ihin (American Hairless Terrier). Pentujakin olisi ollut tulossa joitain, mutta jotenkin kuitenkin päädyimme takaisin jo pari vuotta sitten syntyneeseen ideaan Espanjanvesikoirasta tai Lagotto Romagnolosta. Tutustuimme jo tuolloin hieman rotuihin ja nyt luimme lisää sekä etsimme sopivia pentueita. Laitoimme muutaman kyselyn pennuista sopiviin kenneleihin ja monet olivat jo menneet. Sitten saimme alustavan varauksen pieneen Lagotto tyttöön, jonka vanhemmat kuitenkin herättivät pohdintaa. Koiran vanhemmilla nimittäin oli yhteinen isä, vaikka vanhemmat eivät olleetkaan samasta pentueesta. Emme täysin ymmärtäneet kyseisen pentueen jalostuksellista merkitystä, joten emme näin ensimmäistä koiraa harkitsevina halunneet ottaa sellaista perinnöllisten sairauksin riskiä. Onneksi kuitenkin myös toiseen viestiimme vastattiin pian, että eräästä 19.5. syntyneestä pentueesta olisi yksi vaalea espanjanvesikoirapentu vapaana. Olimme kirjoittaneet kaikkiin kyselyihin kohtuullisen kattavan kuvauksen itsestämme ja aiemmista koirakokemuksistamme. Kyseistä viestistä oli ilmeistä apua, sillä pentujen omistaja piti meitä heti varteenotettavina tulevina omistajina. Soitin kenneliin ja juttelinkin sitten melko pitkään pennuista. Pentujen isä ei ole vielä varma, koska narttu oli astutettu kahdella hyvällä kandidaatilla ja molemmat yhdistelmät kelpaisivat meillekin. Tieto isästä saadaan vasta sirutuksen yhteydessä tehtävällä DNA-määrityksellä. Tutustumaan lähdemme 19.6., kun pennut ovat hieman yli 4 viikkoisia. Sirutukset tehdään 5 viikkoisille ja pentujen luonnetesti 6 viikkoisille, jolloin viimeistään käy selväksi myös se, että mikä pentu meille tulee. Pentujen luovutus alkaa 7 viikon ikäisinä ja me olemme todennäköisesti menossa hakemaan oman pikku palleromme 11.7., kun se on noin 7,5 viikkoa vanha. Onneksi avopuolisoni loma alkaa juuri silloin ja hän voi olla pennun kanssa kotona.
Nyt on siis varausmaksu maksettu ja jännitystä ilmassa. Seuraavaksi odotellaan pennuista kuvia, kunhan avaavat ensin silmänsä. Palaan asiaan heti, kun tiedän taas lisää.
