Fridasta on tämän lyhyen yhdessäolomme aikana löytynyt jo ihan kiitettävä määrä punkkejä. En tiedä onko syynä hyvä punkkikesä, asuinalue vai valkoinen koira - tai kaikki kolme.
Ensimmäisen punkin sattumalta löydettyäni menin pienoiseen paniikkiin (punkit vaan ovat niin ällöjä!) enkä tajunnut pyörittää punkkia ja se lähtikin osissa irti. Nyt muutaman viikon jälkeen puremakohdassa on vain pieni rupi. Pari kaveria on vielä etsiskellyt Fridassamme sopivaa kohtaa ja pari muuta olemme onnistuneesti irrottaneet kokonaan pois.
Punkkikohtaamisia emme kyllä kaipaa määräänsä enempää, joten taidamme Fridan kanssa piipahtaa tänään töitten jälkeen apteekissa etsimässä joko punkkiliuosta tai pantaa. Hyi!
Jokapäiväistä punkkien etsintää voisi helpottaa se, että neiti pysyisi joskus paikoillaa tutkittaessa eikä vimmatusti yrittäisi syödä hoitajien käsiä...
Meidänkin tyttösellä oli punkki vaikkei mökillä ollakaan oltu. Niitä taitaa olla aika paljon...
VastaaPoista