Fridakin huomasi vastaantulevan pystykorvan ja hiljensi kävelyään tuijottaen koiraa. Jatkoimme kuitenkin kävelyä ja Frida sai nameja kääntyessään katsomaan minua pyynnöstä. Kun olimme lähes toisen koiran vieressä alkoi pystykorva rähjätä. Samalla sekunnilla tuuppaan Fridan suuhun namia ja hän syö sitä suhteellisen rennosti tapittaen toista koiraa. Kehun hieeenoa tyttöä ja kun ohitus on ohi teemme pienen juoksusprintin yhdessä. Jee! Me ohitettiin rähisevä koira nätisti!
Tämmöisistä tulee kyllä niin hyvä mieli. Olimme tuossa mieheni kanssa parin viikon matkalla Kreikassa, minkä aikaa Frida oli hoidossa vanhemmillani. Mietimme etukäteen miten Frida edistyy tai ottaa takapakkia näiden parin viikon aikana. Tosi hienosti oli kyllä mennyt ja se näkyy myös Fridasta. Erityisesti äitini oli jaksanut ottaa aina lenkille namia mukaan ja piti Fridaan kontaktia jokaisessa ohituksessa. Vastaehdollistuminen koiriin on selkeästi alkanut koska edistymistä on näkyvissä. Frida ei enää koita rynnätä toisen koiran luo tai aloita rähisemistä. Ohitukset ovat selkeästi vielä jännittäviä mutta jotain on muuttunut parempaan suuntaan. Hyvä me ja kiitos äiti! :)
Meillä oli kyllä kova ikävä Fridaa reissussa ja jännitti hakea neiti kotiin! Jälleennäkeminen oli riemukas; päästimme Mayan ja Fridan huoneestaan pois koirien ulistessa ja hullu pusimismyräkkä alkoi. Frida ehti kuitenkin aluksi antaa vain parit pusut kun piti ensin suorittaa perinteinen kotiintulijan tervehdysproseduuri. Neiti juoksi sukkana eteiseen ja tuli sieltä takaisin minun kenkäni suussaan. Kaikki hyvin taas :)
Loppuun kuvitusta viime viikolta.
 |
| Paita ja peppu lähdössä kyläilemään. |
 |
| Oisko noi voinut jäädä sinne Kreikkaan? |
Kiva teksti
VastaaPoistaT: Isukki :)