Lomaterkkuja

Piti niin kirjoitella muuttoon liittyvistä asioista mutta täällä Tampereella sitä on nyt kaksi kuukautta jo asusteltu :)

Frida suhtautui muuttoon super coolisti. "Jassoo, täällä on meidän kaikki kamat, asukaamme siis täällä" -tyyppisesti. Ei ongelmia yksinolossa, nukkumisessa tms.

Ovikelloon reagoidaan edelleen kunnon haukulla (asialle voisi ehkä jonain sateisena päivänä tehdä jotain..). Aluksi postiluukun kolahdukset saivat aikaan saman myräkän, mutta sitten neiti hoksasi että tää oli nyt vaan tätä postia, ei tarvetta ratsuväelle.

Uudelta parvekkeelta on hyvät vahtinäkymät ja naapureitten koirille on sieltä turvallista murista ;) Lähes joka naapurilla onkin sitten koiria, mikä aiheuttaa ulkona välillä kivoja suunnanmuutoksia, nurkan takana oottelemista ja kaukaa katselua namitellen. Vieraat koirat ovat edelleen a problem ja asia työn alla. Mutta tällä viikolla alkaa Trainer's choicen hienosti hihnassa kurssi, missä tullaan reenaamaan kuin viimestä päivää. Koitan muistaa reportoida tuloksia!

Oma lomani on mennyt viimeiset 6,5 viikkoa punavalkoisia setteripentuja joka toinen päivä hoivaillen Jarkon vanhemmilla. Helmi-Orvokki synnytti upeat 6 penneliä - 3 tyttöä ja 3 poikaa. Aivan ihania tyyppejä ja ikävä on kova kun he nyt matkustivat kasvattajansa luokse virallisia rekisteröinti-, lääkäri- yms. toimia varten. Onneksi yksi otus muuttaa takaisin äippänsä luokse, pääsee häntä sitten paijaamaan :)

Nuppuiset <3

Helsinkiä kaipaan vielä kovastikin, mutta meillä on täällä kivat lenkkimaastot ja Riti pääsee päivittäin kirmaamaan vapaana ja uimaan :) aika luksusta.

Maita vahtimassa.

Levolla trimmauksen kesken ;)

Uusi vanha kotikaupunki

Maya "MyJarmo" "Metsästyshäntä" "Etenemisvaikeus" kaveri on ollut hoidossa

Samoin Saimi "Sämpylä" "Sihmu"

Minun rakkaat iltauinnilla <3

Kevät!

Kevät on vihdoin kunnolla käynnissä :) ollaan käyty Ritin kanssa päivittäin liinailemassa läheisellä harjulla. Kunnon nuuskuttelu ja kirmailu väsyttää kaveria selkeästi tehokkaammin kuin koirapuiston ohikulkijoille räksyttäminen..kröhöm..Ja onhan siellä metsässä kiva käppäillä itsekin.

Asutaan sen verran kaupungissa että ko.harjulla on välillä aika mielenkiintoisiakin tyyppejä hengailemassa, joten liina on aika must siellä. Olen myös ilokseni huomannut että Frida ilmoittaa ihmiset pysähtymällä ja kurkkaamalla minuun räksykonsertin sijaan. En sitten tiedä miten ihan vapaana toimisi.

Tässä yksi lempparikohdista harjulla: kallioinen kohta, jossa lätäköitä, mutaa, sammalta, keppejä, heinää ja niitä punkkeja! Eilen nappaisin ensimmäisen irti, täytyykin hankkia punkkiliuosta taas.

Otimme eilen pienen photoshootin parvekkeella neidin toisten juoksujen kunniaksi. Eilen alkoivat ja kaveri on ollut aika väsy ja nuutunut. Moni varmasti on naureskellut kun olen taas tammikuusta asti sanonut että kohta ne juoksut tulevat. Merkkailut alkavat siis noin 4 kk ennen juoksuja ja ensimmäiset päivät huomaa vuodon lisäksi lisääntyneestä uikutuksesta. "Nyyh herätkää jo ja päästäkää minut makkariin! Nyyh, haluan heti ruokaa/lelun/ulos/paijua! Nyyh..no ihan muuten vaan!" Ja rakkausviestejä pitää jättää 5 m välein. Luulen että peräpää on myös hellänä ja ehkä siksi uikkailee myös.

Muuten meidän koira-arkeen kuuluu hyvää. Ohituskurssi oli suuri succeé ja kaikki treenikerrat meni mahtavasti. Kotiympyröissä ohittelu on sittenkin ollutkin vaikeampaa, kai siihen liittyy niin paljon huonoja kokemuksia ja muistoja muista koirista. Mutta kunnon kanapalkan kanssa ohitukset menevät suht ok.

Ollaan treenailtu rennosti luoksetuloa, pään pitämistä kädellä hoitotoimenpiteitä varten, puolen vaihtoja lenkillä jne. Ei mitään stressiä treeniaikatauluineen.

Kuukauden päästä onkin jännät paikat kun meidän jengi muuttaa Tampereelle! Sitä ennen Frida pääsee vielä viikoksi hoitoon Mayan luokse meidän loman ajaksi. Täytyypi kirjoitella muutosta sitten lisää, mitä pitää ottaa Fridan kannalta huomioon jne.

Hauskaa vappua lukijoille!

Tassukat

Fridalta lähti talviturkki. Ehtihän se jo puolisen vuotta olla. Ajattelimme myös että naku koira olisi kiva ensi viikon mökkireissulla, ei olisi täynnä paakkuja.

No, nyt meillä on paakuton mutta naarmuinen otus. Jalkojen iho ei kestä kovaa lunta ja menee helposti haavoille. Ja oletettavasti Maya ja Frida riehunee lomalla sen tasoisesti että ihoa pitää jotenkin suojata.

Tilasin sitten vinkistä tassukat täältä tassuja suojaamaan. Vielä pitäisi keksiä joku haalari mikä peittäisi jalkoja.

Tältä hän näyttää popoineen :) ihme hippula

Kiva koirapuistoilu

Mehän käydään Fridan kanssa nykyään vain itekseen koirapuistossa kun neiti on siellä muiden kanssa niin epävarma.

Tänään meidän seuraksi kuitenkin tuli uusi tuttavuus, coton de tulear Seppo! Seppo on 9kk ikäinen erittäin lunki ja suloinen kaveri ja kaksikolla sujuivat heti leikit kivasti. Seppo ei ollut liiaksi kiinnostunut Fridan peräpäästä ja suostui heti painiin ja hippaan. Frida päästeli iloisia haukahduksia ja yninöitä.

Lähes tunnin siellä pelmuttuaan paikalle tuli nuori japanin pystykorvauros, joka taasen oli hyvinkin kiinnostunut Fridan naiseudesta. Fridan käytös muuttui heti, hän pyöri selkä kyyryssä väistellen uroskoiraa ja vinkui dramaattisesti.

Kun Seppo ja tämä toinen koira kävivät ärisemään toisilleen, Frida selkeästi hätääntyi tilanteesta ja alkoi haukkumaan. Hän oli myös mustis kun toiset leikkivät tai kävivät haistamassa namipussiani ja alkoi näissäkin tilanteissa haukkumaan häntä pystyssä.

Oli hauska seurata Fridan käytöksen muutoksia suhteessa näihin eri koiriin ja tilanteisiin. Parhaimmiten leikit sujuvat selkeästi vain yhden kaverin kanssa.

Minunkin kanssa puistossa käynti on nykyään hauskaa kun paikalla möllöttämisen sijaan olen ottanut tavaksi juosta hippaa Ritin kanssa. Varmasti aika tyhmän näköistä touhua mutta meillä on kivaa ;) Me myös leikitään lähelläpysymisleikkiä, missä Fridan vilkaistua minua lähden hänestä poispäin juoksemaan ja palkkaan vierelle tulon :)

Väsyneen työpäivän jälkeen on aikas kiva päästä riehumaan tällaisen pallopään kanssa! <3

Meitin Vitivuti!

Meidän koiraa harvemmin Fridaksi kutsutaan. Lähipäivinä hän ollut eniten Vutkula. Miten tähän ollaan päästy? No, ensinhän oli..

Frida

Riti

Riti-pupi

Viti-vuti

Vutivuti

Vuti

Vutkutin

Vutkula

Tässä Vutkula tänään aamulenkillä. Pitkässä liinassa voi ottaa vähän juoksuspurttiakin :)

Pitkästä aikaa

Hyvää uutta vuotta 2013!

Meidän joululoma vietettiin Tampereella perheen ja ystävien kesken. Frida vietti varmasti elämänsä parasta kahta viikkoa telmien Maya-perron ja settereiden kanssa :) Jouluaattona kasvateltiin nälkää juoksemalla mökkijärven jäällä.

Hemppa, Riti, Sämpylä ja Käpy <3

Uutta vuotta Frida juhlisti vanhempieni ja Mayan kanssa nauttimalla luontaistuote Calmex-tabun ja nukkumalla pahimpien paukkujen yli. Meillä olikin lähes koko loman ajan yöllä kainalossa ja jaloissa pieniä perron poikasia. Maya aloitti yön yleensä Jarkon tyynyllä ja Frida rinkelöityi jalkoihini. Kotona kun ei sänkyyn pääse kumpikaan niin täytyi ottaa tästä ilo irti ;)

Tammikuu on alkanut hyvinkin koiramaisissa merkeissä. Loppukuussa alkaa ohituskurssi ja kävimme siihen kuuluvilla Koulutuksen perusteet - ja Ongelmäkäytös - luennoilla, joista saatiin taas kovasti inspiraatiota ja energiaa koulutusjuttuihin. Ostettiin Fridalle uudet edestäkiinnitettävät valjaat, Sophia Yinin kirja, uusi kätevä sormusnaksutin, nameja ja reeniliivi Jarkolle.

Tammikuun lopussa on myös Tommy Wirénin koiraseminaari Koiran ongelmakäytös, mihin ollaan kummatkin osallistumassa. Odotan tuota kovasti. Me treenaillaan vieläkin arkisin koulutusjuttuja Wirénin kirjan mukaisesti ja on ollut hieno nähdä edistymistä.

Toisten koirien ohitukset ovat meillä vieläkin todella vaikeita ja ollaankin otettu käyttöön uusi koulutustapa BAT (=Behavioral Adjustment Training, hyvä artikkeli löytyy Canis lehdestä), jonka avulla olemme koittaneet muuttaa Fridan toimintatapaa vieraita koiria nähdessään. Fridan yleisin toimintatapahan on rähjäys, jolla on saanut näppärästi pelottavat koirat pois näköpiiristä. Nyt me käännytään pois lähestyvän koiran edestä jos Frida tekee mitä tahansa muuta kuin rähjää. Tähän asti hän on todella nopeasti kääntynyt vilaisemaan meitä ja tämä käytös on sitten palkattu sanalla "vau" ja sitten joko rämpimällä metsään tai tekemällä u-käännös, ettei ahdistavaa ohitusta tarvitsisi tehdä. Näin ollaan saatu neidin stressitasoja hyvin laskettua, kun rähjäyksiä ei ole päässyt tapahtumaan. Tästä on hyvä lähteä ohituskurssille.

Ollaan myös puhuttu yksityistuntien ottamisesta, aiheena esim. vieraiden ihmisten tervehtiminen/sietäminen ja yleisen ärsykekynnyksen laskeminen. Katsotaan mitä kaikkea me keksitään, mutta tuohon olisi myös hyvä saada ulkopuolista apua.

Lakanoidenvaihtoapuri.

Tämän maratonpostauksen loppuun vielä yksi hieman surku juttu. Fridalla on jo parin kuukauden ajan ollut selässä iho-ongelmaa. Ensin siinä oli pieni musta rupi. Pian karvat ruven ympärillä alkoivat värjäytyä tummaksi ja pyöreä pieni ihoalue muuttui kuivaksi ja hilseileväksi sekä karvojen tyveen ilmestyi mustia pisteitä. Ajattelimme aluksi että iho on ärtynyt haavasta ja parantumassa.

Ihon tilanne ei kuitenkaan muuttunut parempaan ja kävimme ihotautilääkärillä joka antoi diagnoosiksi sikaripunkin aiheuttaman ihosairauden, demodikoosin. En ala juttua tässä kokonaan aukaisemaan, lisää tietoa esim. täältä. Sikaripunkkeja on siis lähes jokaisella koiralla mutta terveillä koirilla immuniteetti pitää ne kurissa.

Lääkärin mukaan on todennäköistä että sikaripunkit ovat joko villiintyneet immuunivasteen heilahduksen seurauksena tietyllä alueella tai että selässä ollut haava olisi tulehtunut ja vastustuskyvyn heikentymisen takia sikaripunkit olisivat siitä innostuneet. Iho-ongelmaa esiintyy vain kuitenkin tällä yhdellä alueella ja niin kauan kun alue ei kasva tai niitä ei tule lisää, me yritämme hoitaa ihoa ja toivoa että Fridan immuniteetti voittaa sikaripunkit. Supsutamme iholle aamuin illoin antiseptistä liuosta ja joka toinen päivä annamme iholla vaikuttaa antiseptisen shampoon.Ihon parantumisessa voi mennä kuukausia.

Altistuminen tälle ihosairaudelle on kuitenkin perinnöllistä ja lääkäri sanoikin ettei tätä koiraa kannata jalostaa. Sellaisia suunnitelmia meillä ei kyllä ole ollutkaan, Frida kun on luonteeltaan epävarma. Jos useampi saman pentueen yksilö on sairastunut demodikoosiin, ei näitä koiria saisi käyttää jalostukseen, jotta vaikeasti hallittava tauti ei siirtyisi jälkipolville.

Toivomme siis kovasti että tämä olisi vain hetkellinen heilahdus vastustuskyvyssä ja iho paranisi nopeasti. Vaikean demodikoosin lääkitys olisi todella rankka.

Isänpäiväviikonloppu

Tampere kutsui taas viikonloppuna ja meno oli aika koiramaista. Perjantaina mentiin yökyläilemään Jarkon vanhempien luo ja siellä Frida innosti setterineidot remuamaan :) Nuorimmaisen Kaisankin kanssa välit alkoivat hieman lämmetä ja Frida suostui pieniin lelunvetoleikkeihin. Kaisalle olisi varmasti rajummatkin painihetket kelvanneet ;)

Mutasekoilut perrolenkillä.

Lauantaina pääsimme kuokkimaan paikallisen vesikoiraporukan toko-treeneihin Maya-perron kanssa. Fridan kanssahan me emme ole oikeastaan ikinä tokoa reenailleet - sellaista arkitokoa vain itsekseen. Meillä oli kuitenkin hyvä pohja alkeisjuttuihin ja reenin osalta Fridalla menikin tosi kivasti. Hän oli hyvin kiinnostunut minusta ja lelupalkkaus kelpasi tosi hyvin! Tehtiin sivulle-tuloa, seuraamista, kontaktia, luoksetuloa ja hyppyestettä. Pystyin myös pitämään Fridaa suurimman osan ajasta vapaana.

Frida kuitenkin (lue: tietysti) otti myös häiriötä muista koirista. Hänelle oli vaikeaa odottaa seinustalla jos läheltä juoksi koiria ja välillä rähinä oli aikamoinen. Palkattiin sitten rauhallisuudesta ja hiljaisena olemisesta.

Epävarman ja terävän Fridan kanssa tehtiin lopuksi vielä luoksepäästävyystreeniä. Neiti odotti sivullani ja hänelle vieraat ihmiset kaarsivat aivan meidän edestämme, jonka jälkeen palkkasin Fridaa. Testasimme myös että ihmiset kävivät sivuttain kyykyssä edessämme ja nousivat siitä pois. Tämä meni Fridan osalta harjoitustilanteessa hienosti, mutta ns. tosielämässä vastaavat tilanteet ovat vaikeita ja niitä pitää ennakoida.

Oli hauska reenailla ja tavata muita vesiäisihmisiä. Sain hyviä neuvoja ja tullaan kyllä jatkossakin mielellämme mukaan jos täytettäviä paikkoja on :)

Loppuviikonloppu menikin sitten Mayan kanssa remuten ja isänpäivää juhlien. Paluumatkalla Helsinkiin Frida stressasi tosi paljon autoilua ja läähätti sekä tärisi sylissäni :/ Olisikohan pahoinvointilääkkeistä apua..

Kuvituksena on Janne Pyyn ottamia kuvia 4.11.2012 perrolenkistä Helsingissä. Kiitos hienoista kuvista!