torstai 17. tammikuuta 2013

Pitkästä aikaa

Hyvää uutta vuotta 2013!

Meidän joululoma vietettiin Tampereella perheen ja ystävien kesken. Frida vietti varmasti elämänsä parasta kahta viikkoa telmien Maya-perron ja settereiden kanssa :) Jouluaattona kasvateltiin nälkää juoksemalla mökkijärven jäällä.

Hemppa, Riti, Sämpylä ja Käpy <3
Uutta vuotta Frida juhlisti vanhempieni ja Mayan kanssa nauttimalla luontaistuote Calmex-tabun ja nukkumalla pahimpien paukkujen yli. Meillä olikin lähes koko loman ajan yöllä kainalossa ja jaloissa pieniä perron poikasia. Maya aloitti yön yleensä Jarkon tyynyllä ja Frida rinkelöityi jalkoihini. Kotona kun ei sänkyyn pääse kumpikaan niin täytyi ottaa tästä ilo irti ;)


Tammikuu on alkanut hyvinkin koiramaisissa merkeissä. Loppukuussa alkaa ohituskurssi ja kävimme siihen kuuluvilla Koulutuksen perusteet - ja Ongelmäkäytös - luennoilla, joista saatiin taas kovasti inspiraatiota ja energiaa koulutusjuttuihin. Ostettiin Fridalle uudet edestäkiinnitettävät valjaat, Sophia Yinin kirja, uusi kätevä sormusnaksutin, nameja ja reeniliivi Jarkolle.

Tammikuun lopussa on myös Tommy Wirénin koiraseminaari Koiran ongelmakäytös, mihin ollaan kummatkin osallistumassa. Odotan tuota kovasti. Me treenaillaan vieläkin arkisin koulutusjuttuja Wirénin kirjan mukaisesti ja on ollut hieno nähdä edistymistä.

Toisten koirien ohitukset ovat meillä vieläkin todella vaikeita ja ollaankin otettu käyttöön uusi koulutustapa BAT (=Behavioral Adjustment Training, hyvä artikkeli löytyy Canis lehdestä), jonka avulla olemme koittaneet muuttaa Fridan toimintatapaa vieraita koiria nähdessään. Fridan yleisin toimintatapahan on rähjäys, jolla on saanut näppärästi pelottavat koirat pois näköpiiristä. Nyt me käännytään pois lähestyvän koiran edestä jos Frida tekee mitä tahansa muuta kuin rähjää. Tähän asti hän on todella nopeasti kääntynyt vilaisemaan meitä ja tämä käytös on sitten palkattu sanalla "vau" ja sitten joko rämpimällä metsään tai tekemällä u-käännös, ettei ahdistavaa ohitusta tarvitsisi tehdä. Näin ollaan saatu neidin stressitasoja hyvin laskettua, kun rähjäyksiä ei ole päässyt tapahtumaan. Tästä on hyvä lähteä ohituskurssille.

Ollaan myös puhuttu yksityistuntien ottamisesta, aiheena esim. vieraiden ihmisten tervehtiminen/sietäminen ja yleisen ärsykekynnyksen laskeminen. Katsotaan mitä kaikkea me keksitään, mutta tuohon olisi myös hyvä saada ulkopuolista apua.

Lakanoidenvaihtoapuri.

Tämän maratonpostauksen loppuun vielä yksi hieman surku juttu. Fridalla on jo parin kuukauden ajan ollut selässä iho-ongelmaa. Ensin siinä oli pieni musta rupi. Pian karvat ruven ympärillä alkoivat värjäytyä tummaksi ja pyöreä pieni ihoalue muuttui kuivaksi ja hilseileväksi sekä karvojen tyveen ilmestyi mustia pisteitä. Ajattelimme aluksi että iho on ärtynyt haavasta ja parantumassa.

Ihon tilanne ei kuitenkaan muuttunut parempaan ja kävimme ihotautilääkärillä joka antoi diagnoosiksi sikaripunkin aiheuttaman ihosairauden, demodikoosin. En ala juttua tässä kokonaan aukaisemaan, lisää tietoa esim. täältä. Sikaripunkkeja on siis lähes jokaisella koiralla mutta terveillä koirilla immuniteetti pitää ne kurissa.

Lääkärin mukaan on todennäköistä että sikaripunkit ovat joko villiintyneet immuunivasteen heilahduksen seurauksena tietyllä alueella tai että selässä ollut haava olisi tulehtunut ja vastustuskyvyn heikentymisen takia sikaripunkit olisivat siitä innostuneet. Iho-ongelmaa esiintyy vain kuitenkin tällä yhdellä alueella ja niin kauan kun alue ei kasva tai niitä ei tule lisää, me yritämme hoitaa ihoa ja toivoa että Fridan immuniteetti voittaa sikaripunkit. Supsutamme iholle aamuin illoin antiseptistä liuosta ja joka toinen päivä annamme iholla vaikuttaa antiseptisen shampoon.Ihon parantumisessa voi mennä kuukausia.

Altistuminen tälle ihosairaudelle on kuitenkin perinnöllistä ja lääkäri sanoikin ettei tätä koiraa kannata jalostaa. Sellaisia suunnitelmia meillä ei kyllä ole ollutkaan, Frida kun on luonteeltaan epävarma. Jos useampi saman pentueen yksilö on sairastunut demodikoosiin, ei näitä koiria saisi käyttää jalostukseen, jotta vaikeasti hallittava tauti ei siirtyisi jälkipolville.

Toivomme siis kovasti että tämä olisi vain hetkellinen heilahdus vastustuskyvyssä ja iho paranisi nopeasti. Vaikean demodikoosin lääkitys olisi todella rankka.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti