Syksyjuttuja

Syksy toi tullessaan lisää koiraharrastuksia. Ollaan käyty Fridan kanssa säännöllisen epäsäännöllisesti haku- ja jälkimetsässä ja tuli sitä kerran eksyttyä palveluskoirayhdistyksen tottis-harjoituksiin. Siinä ryhmässä tosin ei enää jatketa vaan ilmoittauduttiin Masseter-koirakoulun kilpatokon alkeisiin. Kurssi alkaa marraskuussa ja toivomme että neiti ei heitä siihen väliin toisia juoksuja. Olen kyllä kuullut että tällaiset varatut menot usein mystisesti aloittavat ne juoksut?

Lenkkitauko.

Arkeen on tullut myös sellainen muutos että me ollaan jouduttu jättään koirapuistoilut hetkeksi väliin. Frida on siellä tosi epävarma eikä enää nauti olostaan. On joko tosi pelokkaana mun jaloissa tai vaihtoehtoisesti ärjyy muille koirille eikä kestä tuttujenkaan koirien leikkimistä. Harmi juttu ja sinänsä outoa koska Frida on kuitenkin pienen ikänsä koirapuistoillut ja uskallan väittää että myös nauttinut siitä aiemmin. Hänellä oli monia koirakavereita joiden kanssa leikki maistui. Nykyään samojen koirien kanssa on aivan eri meininki.

Toivomme siis että tauko ahdistavista tilanteista auttaisi murrosikäisen nartun itsetunnon parantamiseen. Koitetaan tehdä paljon juttuja joista Frida saisi onnistumisen kokemuksia ja vältetään ahdistavia tilanteita. Ärsyttää kuitenkin että Fridaa ei voi päivittäin juoksuttaa vapaana puistossa. Pitäisi lähteä autolla kauemmas metsään.Ollaan myös miehen kanssa kummatkin tykätty tavata tuttuja koirapuistoimmeisiä ja jutella siellä koirista. No, toivotaan että joskus sitten taas..

Joku sylimöykky.

Onnistuin ilmoittamaan meidän viime tipassa espanjanvesikoiraharrastajien Jälki-viikonloppuun. Harjoitukset alkavat kumpanakin päivänä kello 8 (apua!). Toivottavasti on sen arvoista ja opitaan uutta :)

Edistystä

Lähdin Fridan kanssa aamulenkille ja heti nurkan takaa näin että vastaan on tulossa ihmisten lisäksi yksi koirakko; emäntä suomen pystykorvan näköisen koiran kanssa. Emäntä huomasi meidät myös ja pieni paniikki välähti hänen kasvoillaan. Otti kovemmin kiinni taluttimesta ja hätäisesti höpöttäen koitti saada koiraa vierelleen. Muistutti kovasti meidän menoamme muutama kuukautta sitten kun remmirähjäys oli pahimmillaan.

Fridakin huomasi vastaantulevan pystykorvan ja hiljensi kävelyään tuijottaen koiraa. Jatkoimme kuitenkin kävelyä ja Frida sai nameja kääntyessään katsomaan minua pyynnöstä. Kun olimme lähes toisen koiran vieressä alkoi pystykorva rähjätä. Samalla sekunnilla tuuppaan Fridan suuhun namia ja hän syö sitä suhteellisen rennosti tapittaen toista koiraa. Kehun hieeenoa tyttöä ja kun ohitus on ohi teemme pienen juoksusprintin yhdessä. Jee! Me ohitettiin rähisevä koira nätisti!

Tämmöisistä tulee kyllä niin hyvä mieli. Olimme tuossa mieheni kanssa parin viikon matkalla Kreikassa, minkä aikaa Frida oli hoidossa vanhemmillani. Mietimme etukäteen miten Frida edistyy tai ottaa takapakkia näiden parin viikon aikana. Tosi hienosti oli kyllä mennyt ja se näkyy myös Fridasta. Erityisesti äitini oli jaksanut ottaa aina lenkille namia mukaan ja piti Fridaan kontaktia jokaisessa ohituksessa. Vastaehdollistuminen koiriin on selkeästi alkanut koska edistymistä on näkyvissä. Frida ei enää koita rynnätä toisen koiran luo tai aloita rähisemistä. Ohitukset ovat selkeästi vielä jännittäviä mutta jotain on muuttunut parempaan suuntaan. Hyvä me ja kiitos äiti! :)

Meillä oli kyllä kova ikävä Fridaa reissussa ja jännitti hakea neiti kotiin! Jälleennäkeminen oli riemukas; päästimme Mayan ja Fridan huoneestaan pois koirien ulistessa ja hullu pusimismyräkkä alkoi. Frida ehti kuitenkin aluksi antaa vain parit pusut kun piti ensin suorittaa perinteinen kotiintulijan tervehdysproseduuri. Neiti juoksi sukkana eteiseen ja tuli sieltä takaisin minun kenkäni suussaan. Kaikki hyvin taas :)

Loppuun kuvitusta viime viikolta.

Paita ja peppu lähdössä kyläilemään.

Oisko noi voinut jäädä sinne Kreikkaan?

Nuori nainen

Nyt ne on meilläkin...juoksut siis! Merkkeinä selkeästi lisääntynyt hajujen nuuskuttelu ja itsensä putsaaminen, tänään näin sitten todistusaineistona ihan sitä itseään :) Kiva tietää että kaikki toimii, vaikka eihän näistä sinänsä mitään hyvää seuraa.

Neiti on kyllä putsaillut itseään aina tosi hyvin, eiköhän me selvitä ilman pöksyjä. Tietty kyläilyjä tai bussimatkoja yms. varten voisi ehkä laittaa jotkut pöksyt. Täytyykin ruveta tänään ompelupuuhiin.

Ohessa kuvia meidän nuoresta nartusta 1v 1,5 kk aamulenkillä.

Olin niin menossa tonne.

Kyllä toikin suunta kelpais.

Nenä lähtis jo nuuskimaan hei.

Juhannuksen viettoa

Frida juhli tänä vuonna ensimmäistä kertaa juhannusta kanssamme. Oletan että vuosi sitten hän mönki autuaan tietämättömänä keskikesän juhlasta sisarustensa kanssa kasvattajan luona.

Meillä oli kyllä tosi kiva juhannus ja Fridalla taisi olla vielä mahtavampaa. Hän sai juosta vapaana pellossa että vain korvat ja häntä viipottivat ruohonkorsien päällä. Ostettiin myös neidille tosi ällö juhannusluu pakastealtaasta. Sitä ihmeteltiin ensin tovi, sitten syötiin aivan onnessaan ja lopuksi etsittiin hyvää piilopaikkaa ympäri mökkipihaa tärkeän näköisenä. Pieni valkoinen pylly heilui piilotuspuuhissa jonkun varttitunnin ja sitten Frida käveli muina naisina pois piilon luota naama mullassa - mahtava näky.

Viime kesänä neiti ei paljoa lätäkköä syvempään uskaltautunut uimaan, mutta nyt hän viimein löysi sisäisen uimarin itsestään. Keppejä haettiin järvestä suurella innolla ja kaukaa. Uimaan mennyttä isi-ihmistä piti myös pikapikaa mennä pelastamaan. Koitettiin kovasti saada neitiä hyppäämään laiturilta veteen. Kerran onnistui ihan oikein ja pari kertaa hän tippui veteen ihan muista syistä.

Uinnin jälkeen Frida sai perus kuivatusjuoksukohtauksen ja ravasi sekopäänä ympäriinsä samalla hinkaten itseään maahan - voitte varmaan kuvitella lopputuloksen :D Se oli ainakin kaikkea muuta kuin puhdas ja kuiva.

Juhannuspäivänä tehtiin myös pari jälkeä ja hakua Fridalle ja setterineidoille Saimille ja Helmille. Fridalla ja Saimilla oli kunnon battlet veteen heitetyistä kepeistä ja tantere heilui kun nämä kaksi innostuivat hippasille.

Frida tapasi tietenkin taas vanhempieni 4kk ikäisen Maya-perron ja näillä kahdella oli jälleen ihan parasta. Maya on reenannut erossa ollessa juoksua eikä pieni jää enää niin paljon jälkeen :)

Tämän aktiivisen viikonlopun jälkeen Frida on nyt nukkunut viimeiset kaksi päivää. On se jussin vietto rankkaa, koirallekin ;)

1 wee!

Frida täytti viime lauantaina yhden vuoden :) Juhlimme sitä pienimuotoisesti synttärimaksalaatikkokakulla ja lauloimme neidille paljon onnea vaan. Kakuttelun jälkeen lähdimme ystävän häihin ja Frida jäi vanhemmilleni hoitoon.

Ihan kiva biisi, mutta saisinko jo tuon kakun?

Hippulakin yrittää apajille, sanokaa nyt jo se olehyvä!

Hmm..mmm..slurps!

Vanhempieni luona onkin nykyään extraihanaa käydä, sillä siellä vipeltää 10-viikkoinen espanjanvesikoira Maya! Frida ja Maya ovat ihan paita ja peppu, kokoajan painimassa, syömässä samaa luuta ja taistelemassa leluista. Frida ei ole vielä kertaakaan ärähtänyt pikkuiselle, vaikka pienet naskalit ovat varmasti tehneet monia reikiä Fridan korviin ja vatsanahkaan :D Välillä painijoilla lähtevät ns. kudit mettään ja pitää ottaa pieni hengähdystauko.

Mayalla on myös oma blogi, sieltä kannattaa käydä kurkkaamassa näiden neitien painimatsia!

Luuleeko tuo hippula oikeasti saavansa tämän, hehee.

Muuten meille kuuluu hyvää. Fridan kanssa reenaillaan päivittäin peruskäytösiä Tommy Wirénin uuden kirjan "Onnistu koirasi koulutuksessa" oppien mukaan. Suosittelen kirjaa erittäin lämpimästi! Selkokielistä tekstiä kouluttamisesta ja koirista yleensäkin vanhojen epämääräisten uskomusten ja laumahierarkiakäsitysten sijaan. Yhdessätekemistä positiivisesti ja koiran ehdoilla.

Harjoittelemme tällä hetkellä ensimmäistä peruskäytöstä, lähellä pysymistä ja kontaktia. Harjoitus sujuu jo täydellisesti kotona, nyt sitä harjoitellaan vahvaksi kotipihassa. Sitten on tiedossa lisää ympäristöjä - kaupan piha, parkkipaikka, kävelykatu jne. Eri ympäristöjen lisäksi käytökset harjoitellaan myös eri häiriöiden lähellä - lapsien, pyöräilijöiden, autojen, muiden koirien jne. Näin käytöksestä saadaan vahva ja toimiva eri paikoissa eri häiriöiden alla. Samalla Fridan pitäisi siedättyä ympäristön häiriöille ja esimerkiksi koiren ohittamisen hihnassa helpottua.

Juoksujen luulimme tulevan jo nelisen kuukautta sitten, mutta eipä niitä ole vielä näkynyt. Alma-sisko on jo ensimmäiset juoksunsa saanut. Fridan paino on jo parisen kuukautta pysynyt 18 kilossa, säkä on noin 46 cm.

Näin suloinen ja pieni olin 9 viikkoisena heinäkuussa 2011 <3

Kaikenlaista on mahtunut Fridan ensimmäiseen vuoteen, hieno tyttö se kyllä on ja ja kultaakin kalliimpi meille <3 Paljon onnea vielä Fridan siskoille ja veljille synttärien johdosta! :)

Hyvää naistenpäivää!

t. Frida

9kk ja kuulumisia

Frida on virallisesti 9-kuukautinen teini. Painoa on huimat 18kg ja epämääräinen säkä noin 46 cm.

Kasvamisen lisäksi Friidulin elämään kuuluu muitakin muutoksia. Olemme vaihtaneet kolmesta ruokakerrasta kahteen ja Fridan yksinoloalue on vaihtunut makuuhuoneesta eteinen+keittiö-yhdistelmään. Tilaa saa helposti rajattua muutamalla kompostiaidalla ja oviportilla.

Olemme myös käyneet jo muutaman kerran Masseterin tarkkiskurssilla Fridan ajoittaisen epävarmuuden takia. Olen ollut todella tyytyväinen kurssiin ja kouluttajaan. Häneen ja kouluttajan artikkeleihin voi tutustua lisää tätä kautta. Tällä hetkellä harjoittelemme käsikosketusta, minkä avulla koira voi jännittävissä tilanteissa kanavoida toimintaansa johonkin järkevään ja konkreettiseen, eikä ehdi itse mennä kierroksille esim. tavatessa uusia ihmisiä. Tarkoitus olisi samalla siedättää koiraa ajattelemaan että nämä uudet ihmiset ovat vain neutraaleja "kohteita".