Juhannuksen viettoa

Frida juhli tänä vuonna ensimmäistä kertaa juhannusta kanssamme. Oletan että vuosi sitten hän mönki autuaan tietämättömänä keskikesän juhlasta sisarustensa kanssa kasvattajan luona.

Meillä oli kyllä tosi kiva juhannus ja Fridalla taisi olla vielä mahtavampaa. Hän sai juosta vapaana pellossa että vain korvat ja häntä viipottivat ruohonkorsien päällä. Ostettiin myös neidille tosi ällö juhannusluu pakastealtaasta. Sitä ihmeteltiin ensin tovi, sitten syötiin aivan onnessaan ja lopuksi etsittiin hyvää piilopaikkaa ympäri mökkipihaa tärkeän näköisenä. Pieni valkoinen pylly heilui piilotuspuuhissa jonkun varttitunnin ja sitten Frida käveli muina naisina pois piilon luota naama mullassa - mahtava näky.

Viime kesänä neiti ei paljoa lätäkköä syvempään uskaltautunut uimaan, mutta nyt hän viimein löysi sisäisen uimarin itsestään. Keppejä haettiin järvestä suurella innolla ja kaukaa. Uimaan mennyttä isi-ihmistä piti myös pikapikaa mennä pelastamaan. Koitettiin kovasti saada neitiä hyppäämään laiturilta veteen. Kerran onnistui ihan oikein ja pari kertaa hän tippui veteen ihan muista syistä.

Uinnin jälkeen Frida sai perus kuivatusjuoksukohtauksen ja ravasi sekopäänä ympäriinsä samalla hinkaten itseään maahan - voitte varmaan kuvitella lopputuloksen :D Se oli ainakin kaikkea muuta kuin puhdas ja kuiva.

Juhannuspäivänä tehtiin myös pari jälkeä ja hakua Fridalle ja setterineidoille Saimille ja Helmille. Fridalla ja Saimilla oli kunnon battlet veteen heitetyistä kepeistä ja tantere heilui kun nämä kaksi innostuivat hippasille.

Frida tapasi tietenkin taas vanhempieni 4kk ikäisen Maya-perron ja näillä kahdella oli jälleen ihan parasta. Maya on reenannut erossa ollessa juoksua eikä pieni jää enää niin paljon jälkeen :)

Tämän aktiivisen viikonlopun jälkeen Frida on nyt nukkunut viimeiset kaksi päivää. On se jussin vietto rankkaa, koirallekin ;)

1 wee!

Frida täytti viime lauantaina yhden vuoden :) Juhlimme sitä pienimuotoisesti synttärimaksalaatikkokakulla ja lauloimme neidille paljon onnea vaan. Kakuttelun jälkeen lähdimme ystävän häihin ja Frida jäi vanhemmilleni hoitoon.

Ihan kiva biisi, mutta saisinko jo tuon kakun?

Hippulakin yrittää apajille, sanokaa nyt jo se olehyvä!

Hmm..mmm..slurps!

Vanhempieni luona onkin nykyään extraihanaa käydä, sillä siellä vipeltää 10-viikkoinen espanjanvesikoira Maya! Frida ja Maya ovat ihan paita ja peppu, kokoajan painimassa, syömässä samaa luuta ja taistelemassa leluista. Frida ei ole vielä kertaakaan ärähtänyt pikkuiselle, vaikka pienet naskalit ovat varmasti tehneet monia reikiä Fridan korviin ja vatsanahkaan :D Välillä painijoilla lähtevät ns. kudit mettään ja pitää ottaa pieni hengähdystauko.

Mayalla on myös oma blogi, sieltä kannattaa käydä kurkkaamassa näiden neitien painimatsia!

Luuleeko tuo hippula oikeasti saavansa tämän, hehee.

Muuten meille kuuluu hyvää. Fridan kanssa reenaillaan päivittäin peruskäytösiä Tommy Wirénin uuden kirjan "Onnistu koirasi koulutuksessa" oppien mukaan. Suosittelen kirjaa erittäin lämpimästi! Selkokielistä tekstiä kouluttamisesta ja koirista yleensäkin vanhojen epämääräisten uskomusten ja laumahierarkiakäsitysten sijaan. Yhdessätekemistä positiivisesti ja koiran ehdoilla.

Harjoittelemme tällä hetkellä ensimmäistä peruskäytöstä, lähellä pysymistä ja kontaktia. Harjoitus sujuu jo täydellisesti kotona, nyt sitä harjoitellaan vahvaksi kotipihassa. Sitten on tiedossa lisää ympäristöjä - kaupan piha, parkkipaikka, kävelykatu jne. Eri ympäristöjen lisäksi käytökset harjoitellaan myös eri häiriöiden lähellä - lapsien, pyöräilijöiden, autojen, muiden koirien jne. Näin käytöksestä saadaan vahva ja toimiva eri paikoissa eri häiriöiden alla. Samalla Fridan pitäisi siedättyä ympäristön häiriöille ja esimerkiksi koiren ohittamisen hihnassa helpottua.

Juoksujen luulimme tulevan jo nelisen kuukautta sitten, mutta eipä niitä ole vielä näkynyt. Alma-sisko on jo ensimmäiset juoksunsa saanut. Fridan paino on jo parisen kuukautta pysynyt 18 kilossa, säkä on noin 46 cm.

Näin suloinen ja pieni olin 9 viikkoisena heinäkuussa 2011 <3

Kaikenlaista on mahtunut Fridan ensimmäiseen vuoteen, hieno tyttö se kyllä on ja ja kultaakin kalliimpi meille <3 Paljon onnea vielä Fridan siskoille ja veljille synttärien johdosta! :)

Hyvää naistenpäivää!

t. Frida

9kk ja kuulumisia

Frida on virallisesti 9-kuukautinen teini. Painoa on huimat 18kg ja epämääräinen säkä noin 46 cm.

Kasvamisen lisäksi Friidulin elämään kuuluu muitakin muutoksia. Olemme vaihtaneet kolmesta ruokakerrasta kahteen ja Fridan yksinoloalue on vaihtunut makuuhuoneesta eteinen+keittiö-yhdistelmään. Tilaa saa helposti rajattua muutamalla kompostiaidalla ja oviportilla.

Olemme myös käyneet jo muutaman kerran Masseterin tarkkiskurssilla Fridan ajoittaisen epävarmuuden takia. Olen ollut todella tyytyväinen kurssiin ja kouluttajaan. Häneen ja kouluttajan artikkeleihin voi tutustua lisää tätä kautta. Tällä hetkellä harjoittelemme käsikosketusta, minkä avulla koira voi jännittävissä tilanteissa kanavoida toimintaansa johonkin järkevään ja konkreettiseen, eikä ehdi itse mennä kierroksille esim. tavatessa uusia ihmisiä. Tarkoitus olisi samalla siedättää koiraa ajattelemaan että nämä uudet ihmiset ovat vain neutraaleja "kohteita".

(Lu)user manual

Frida olisi halunnut reenata jumppapallolla. Käyttöohje oli nätisti pumpun vieressä sängyllä.














Pumpun käyttö ei kuitenkaan mennyt niinkuin Strömsössä.

Sormet ristissä, että mahdollisesti niellyt palaset ulostautuvat itsestään.

Kuin kaloja opettaisi

..aavistuksen arkoja sellaisia tosin.

Frida oli viime lauantaina sisarustensa kanssa Hyvinkään koirakylpylässä ja pienen odottelun jälkeen pääsimme itse asiaan. Meille oli varattu uittaja talon puolesta ja se olikin varmasti tarpeen nyt ainakin ensimmäisellä kerralla. Tytöt hieman aristelivat aluksi allasta ja ramppia, mutta kaikki osasivat uida todella hyvin, kun pääsivät vauhtiin.

Vauhdista puheen ollen porukka jakautui kahtia. Alma ja Iines ottivat hieman rauhallisemmin ja olivat kiinnostuneempia vedessä kelluneista palloista, kun puolestaan Frida ja Funya ottivat homman enemmän kilpailumielessä, eivätkä kiinnittäneet juuri huomiota muuhun kuin nopeaan etenemiseen. Uittaja olikin sitä mieltä, että kaikilla on hyvä uintitekniikka ja liivit olivat lähinnä uittajan apuna.

Fridasta uittaja oli sitä mieltä, että sillä on kovasti kilpailuhenkeä ja vauhti oli vakuuttavaa (ihan kilpauimari ainesta??). Isä ja äiti puolestaan hieman toppuuttelivat mielessään ja ajattelivat, että Fridalla oli vain niin kova "paniikki" pois altaasta, että vauhti johtui siitä. Kovasti oli hauskaa ja uittajatkin kastuivat oikein todenteolla.

Lauantaita päivää

Vuh vain kaikille!

Heräsin tänään kahdeksan maissa ja yritykseni herättää nuo kaksijalkaiset kestivät hyvin pitkään. Niitä pitää joka aamu pussailla ja tökkiä kunnes ne alkaa kikattaan ja sitten innostun hepuloimaan lisää häntä heiluen. Yleensä sitten ne nousee ja pääsen aamupisulle ja kakille ulos, jee!

Mami ja isukki olivat torstaina ihan huuli pyöreänä kun taas köllöteltiin illasta sängyllä ja heiteltiin luun palaa toisillemme. Kun mun luu tippui maahan, mami pyysi etsimään luuta ja hetken siinä mietiskelin että missäs sellainen kunnon luu täällä olisi. Lähdin olkkariin tutkimusretkelle ja hetken päässä hyppäsin kokonaisen luun kanssa sänkyyn. Tyypit oli ihan että toi oli varmaan vahinko ja mami päätti testata mun luunetsimistaitojani. Se käski odottamaan sängyllä, kävi piilottamassa mun luun ja sanoi "etsi luu!". Tottakai mä sitten kävin hakemassa sen luun ja toin niille takas. Ne vaikutti ihmeen innostuneilta tosta ja piilotteli luuta vielä useamman kerran.

 Mun mielestä tossa nyt ei ollut mitään ihmeellistä. Kai mää ny tiedän mikä luu on.

Eilen äippä piilotteli mun Hippo- ja Vyötiäis-pehmoleluja ja niitäkin piti sitten etsiä ympäri kämppää. Mitäs hukkaa leluja ympäriinsä.

Ne myös suunnitteli jotain, että opettaa mulle lisääkin esineitä. Sitten piilottaa monta, mutta pyytää tuomaan vaan yhden.

Enköhän mä senkin kohta haltsaa.

 Nyt täytyy pakata uimakamoja - lähden meinaan sisarusten kanssa pulikoimaan Hyvinkään koirauimalaan!