4. kuukausi

Onpa taas kulunut aikaa edellisestä tekstistä. Nyt joutuu mobiiliversio koville, jos vaikka tulisi päivitettyä useammin, kun voi kirjoittaa tekstejä bussimatkoilla. :)

Fridalla tulee nyt siis jo 19 viikkoa täyteen ja kokoa on tullut ihan hyvää vauhtia, vaikka ajoittaiset vatsaongelmat ovat sitä hieman voineetkin hillitä. Viimeisin kotipunnitus antoi painoksi 11 kiloa. Vatsaongemia on siis ollut ja välillä ihan vesiripuliakin,johon on pahimmillaan liittynyt verenvuotoakin (ilmeisesti ärsytyksestä johtuvaa). Ensimmäisen ripulin aikaan kävi Frida myös lääkärissä ja sai varmuuden vuoksi suolistoantibiootin. Muuten käytössä ovat olleet Tehobakt ja Attapectin sekä riisivoittoiset ruuat. Nyt vaihdoimme penturuoan toiseen merkkiin ja sekin on voinut tietysti vaikuttaa mahan toimintaan. Uusi ruoka on merkiltään BritCare, jonka pitäisi olla hypoallergista, eikä se sisällä vehnää tai maissia. Terveyteen liittyen olemme tietysti myös saaneet vahvisterokotukset ja eläinlääkärin mukaan Frida on terve ja reipas tyttö. Hampaiden lähtöäkin olemme seuranneet mielenkiinnolla ja melkein kaikki etuhampaat ovat jo vaihtuneet. Kulmahampaiden vaihtumista odotamme kyllä suurella innolla. :)

Ensimmäinen trimmauskertakin tuli ja meni, Frida ei siitä suuremmin järkyttynyt, mutta ulkonäkö kyllä muuttui radikaalisti ja olimme aluksi ihan hämillämme, että mahtoiko itse koirakin vaihtua, niin erilainen Fridasta tuli. :) Lyhyt turkki on kyllä todella pehmeä, mukava ja kuivuu nopeasti. Samalla Frida saikin taas uusia lempinimiä, kuten nakki (hännän takia) :D

Koulutuspuolella Frida kävi äippänsä kanssa pentukerhossa ja hän saakin kirjoittaa siitä kokemuksesta tarkemmin. Frida on kyllä fiksu tyttö ja jotkin asiat se oppii käytännössä heti. Irti ja jätä käskyjen kanssa on puolestaan ollut hieman ongelmia. Rauhoittuminenkaan ei kunnon sekoamisen aikana oikein onnistu. Pentu mikä pentu :) Olemme myös huomanneet pientä uhmaikää ja haukkumisen lisääntymistä. Otimme asian kuitenkin heti työn alle ja kehitystä on tapahtunut, mihin auttaa myös uusien koiratuttavuuksien löytyminen koirapuistosta (minne vihdoin saa mennä). Olemme kuitenkin olleet melko tarkkoja puistoseuran suhteen ja aluksi kävimme tutustumassa puistoon, kun siellä ei ollut ketään. Nykyään voimme mennä jo isojen puolelle ja koirapuistoiluista on tullut jokapäiväistä hauskaa sekä Fridalle, että omistajille.

Vauhdissa pentutreffeillä, kuvaaja Janne Pyy

Published with Blogger-droid v1.7.4

3 kuukautta

Sylittelemässä Tampereella.



Kesäneito mökkitiellä <3



Viikko sitten pikku-Fridamme täytti 12 viikkoa ja on nyt virallisesti lapsi eikä enää vauva. Paitsi äipän mielestä ;)

Viikkojen täyttymistä juhlistimme varaamalla ensimmäisen rokoteajan Malmin Eläinklinikalta. Eläinlääkärin tarkastus meni hyvin ja Frida on kuulemma reipas, hoikka ja terve pentu. Lääkäri kehui häntä myös sosiaaliseksi, mikä on kiva juttu kun perrot tuppaavat joskus olemaan aran puoleisia. Rokotteen pistämistä tyttö ei huomannutkaan, mutusteli vain namusia kädestäni. Ainut asia tarkkailun alla on nyt Fridan oikea alakulmuri, joka hieman hankaa yläientä ja voi haitata oikean hampaan kasvua. Vahvisterokotteen ohessa muutaman viikon päästä katsotaan hammasta sitten uudestaan.

Avauduimme lääkärille myös muutamista pikkujutuista; Fridan silmät esimerkiksi vuotavat aika paljon. Lääkärin mukaan silmät näyttivät hyviltä ja pitkäkarvaisilla roduilla silmien vuotaminen on yleistä. Lähtiessämme mitattiin vielä Fridan paino ja lukemaksi ilmestyi 7,6 kg. Eli oikein hyvin meni ensimmäinen eläinlääkärireissu!

Kotona kenkäkaapin oveen mittailtiin taas Fridan säkää ja epämääräinen tulos näytti noin 32 cm.

Reissailua

Perrostamme on pikavauhtia kehittymässä mestarimatkaaja, sillä lähes joka viikonloppuna olemme pistäneet kamat ja koiran autoon ja lähteneet sukuloimaan. Ensimmäiset automatkat Frida aluksi piipitti ja yhdet oksennuksetkin saimme siivota, mutta nyt tyttö nukahtaa autoon lähes heti ja vetää sikeitä jopa pari tuntia. Kerran matkustimme Tampereelle junan lemmikkivaunussa ja sielläkin Frida otti heti hyvän asennon lattialle jalkojemme väliin ja koisasi koko matkan.

Viime viikonloppuna isukki lähti perheensä kanssa keski-Suomen rallimetsiin, joten me tytöt lähdimme ihanan ystäväni luokse mökkeilemään. Frida selvästi nauttii seikkaillessaan vapaana ulkona eikä kauhean kaus minusta lähde. Frida muun muassa söi pari muurahaista, tipahti järveen ja ui hienosti rantaan, paimensi kaikkien jalkoja, seikkaili metsässä kun poimimme vadelmia ja nukkui kerässä mökin kuistilla. Hän myös meinasi saada hepslaakit kun menimme saunaan, joten otin Fridan jalkoihini alalauteelle, missä hän onnessaan nukkui pienten löylyjen ajan! :)

Viime viikot ovat olleet aika kuumia ja keksimmekin Fridalle mainion viilennyskeinon: viileäksi kastellun pyyhkeen päällä on ihana loikoilla! Valitettavasti pitkään kostean pyyhkeen päällä oleilu ei ilmeisesti sopinut neidin herkälle nahkamasulle, ja siihen ilmestyi muutama kellertävä nyppy. Hieman googleteltuamme oletamme että nypyt ovat ns. pentuihottumaa. Huomasin myös, että kun Frida mökillä kahlaili vedessä ja oli märkä pitkän aikaa saunottaessa, niin näppyjä tuli yön aikana kovasti lisää. Nyt ovat märät vilvoituspyyhkeet pannassa ja näpytkin ovat lähes kokonaan lähteneet. Täytyy muistaa kuivailla tyttöä ettei jää pöpöt muhimaan. Voihan tietty olla että metsän oksat ja kivet ovat myös ärsyttäneet mahan ihoa.

Frida täytti eilen 11 viikkoa ja täytyisi kirjoitella hieman myös neidin kasvamisesta. Huomenna lähdemme kaveriporukalla Fridan kera taas mökkeilemään, katsotaan mitä kivaa perronen taas keksii.

Punkkeja!

Fridasta on tämän lyhyen yhdessäolomme aikana löytynyt jo ihan kiitettävä määrä punkkejä. En tiedä onko syynä hyvä punkkikesä, asuinalue vai valkoinen koira - tai kaikki kolme.

Ensimmäisen punkin sattumalta löydettyäni menin pienoiseen paniikkiin (punkit vaan ovat niin ällöjä!) enkä tajunnut pyörittää punkkia ja se lähtikin osissa irti. Nyt muutaman viikon jälkeen puremakohdassa on vain pieni rupi. Pari kaveria on vielä etsiskellyt Fridassamme sopivaa kohtaa ja pari muuta olemme onnistuneesti irrottaneet kokonaan pois.

Punkkikohtaamisia emme kyllä kaipaa määräänsä enempää, joten taidamme Fridan kanssa piipahtaa tänään töitten jälkeen apteekissa etsimässä joko punkkiliuosta tai pantaa. Hyi!

Jokapäiväistä punkkien etsintää voisi helpottaa se, että neiti pysyisi joskus paikoillaa tutkittaessa eikä vimmatusti yrittäisi syödä hoitajien käsiä...

Yksin kotona

Viime tiistaina alkoivat minulla työt ja Frida on saanut viihdyttää itseään työpäivien ajan. Lounaalle olen ajellut kotiin ja ulkoiluttanut ja hetken viihdyttänyt neitiä. Mitään ihmeempää tuhoa Frida ei ole päivisin ehtinyt tehdä, mitä nyt jostain oli kaivanut lattialle kasan isukkinsa kengän nauhoja ja äipän uutukaiset juoksuhousut sekä juhlamekon! Aarteet olivat luojan kiitos pysyneet ehjinä mutta tarkoituksella lattialle jätetyt tyhjät vessapaperirullat ja sanomalehdit olivat kyllä saaneet kyytiä. Ihan kiltisti Frida on yksin ollessaan pisunut paperille, leikkinyt leluillaan ja oletettavasti nukkunut.

Onhan se ikävää jättää pieni yksin, mutta joskus sen on pakko oppia. Sinne se jää inesemään kun lähden, tosin pari kertaa pääsin hiipimällä ulos ovesta ja tyttö jäi nukkumaan.Pitäisi kyllä edelleen muistaa harjoitella pienen hetken yksinoloja ihan kun olemme kotonakin, luottaisi Frida sitten enemmän että kyllä ne sieltä kotiin tulee.

Frida 8 viikkoa

Viime torstaina Fridalla pamahti mittariin 8 viikkoa! Tämän kunniaksi otimme pimpulasta mitat ja tyttö painaa 4400g  ja on 25,5 cm korkea. Ruoka on siis maittanut mukavasti.

Koirille ikäviikot 8 - 12 ovat erityisen tärkeitä, sillä nämä viikot ovat parasta aikaa sosiaalistaa ja totuttaa pentu asioihin, joita se tulee kohtaamaan muutenkin elämässään. Hieman vanhempana pentu alkaa luontaisesti pelkäämään kaikkea uutta suojellakseen itseään ja uusiin asioihin tottuminen voi olla vaikeampaa. Vaikka pentu ei vielä ole saanut ensimmäistä rokotettaan, on tärkeää viedä pentua ulos kokemaan ja näkemään asioita eikä vain hyysätä sitä kotona.

Meillä sosiaalistumiskausi sai hyvän startin viikonloppuna kun matkustimme kotiseudullemme Tampereelle Fridan kanssa. Tyttö pääsi tutustumaan kaikennäköisiin ja -ikäisiin ihmisiin, kävi muutamassakin paikassa kylässä, mökillä, tapasi kaksi irlanninsetteriä, yhden bichon frisén, kävi apteekissa ja istui bussissa. Hyviä kokemuksia olivat myös Fridan "mummilan" parketti- ja laattalattia sekä metalliset kynnykset - niihin piti totutella ihan ajan kanssa. Mummuloissa oli myös kivaa oma piha, jonne Fridan sai nopeasti vietyä tarpeilleen. Fridalle lempparijuttu taisi olla havupuiden alla oleva kuorikate :)

Mökillä hurmaamassa sukulaisia.

Automatkat Frida on viettänyt joko laittomasti äidin sylissä nukkuen tai jalkatilassa koisien. Jalkatila on sinänsä turvallinen paikka, että mahdollisessa äkkijarrutuksessa koira ei pääse lentämään pitkää matkaa auton sisällä. Sama etu olisi tietty myös matkakopissa, kunhan itse koppi pysyy paikallaan. Ostoslistalla olisi seuraavaksi sellainen lenkki, jonka saisi kiinnitettyä Fridan omiin valjaisiin ja takapenkin turvavyöhön, jotta tytteli voisi matkustaa siellä turvallisesti. 

Frida ja punavalkoinen irlanninsetteri Helmi-Orvokki nuuskuttelemassa.

Vesipuhvelin kotiutuminen

Ensimmäinen viikko Fridan kanssa on vierähtänyt mukavasti. Tyttö on reipastunut kovasti ja ensimmäisen päivän piippailut meidän perään ovat loppuneet kokonaan. Frida seikkailee rohkeasti yksin ympäri asuntoa ja menee esim. makuuhuoneeseen leikkimään ja nukahtaa sinne ihan itsekseen.


Yöt ovat menneet suhteellisen kivuttomasti. Monena yönä Frida päätti saada hepulit siinä neljän viiden aikaan, jolloin heräsimme sekä hepuliin että kivaan kakan hajuun. Tulosteet oli kyllä hienosti tehty sanomalehdelle! Yhtenä yönä taisimme viedä hänet ulos, mutta sitten päätimme että yöt nukutaan, piste. Viime perjantaista asti Frida on hienosti nukkunut noin kuuteen asti, jolloin isukki on yleensä vienyt tytön ulos. Sitten noin yhdeksään asti on jatkettu unia, tai Frida on itsekseen leikkinyt makuuhuoneessa. Muutaman viime yön Frida on myös pidätellyt ja tulostanut kakkoset vasta ulos, pidetään sormia ristissä että tämä jatkuu ;)

Ulkoilut ovat Fridan mielestä tosi kivoja, kunhan ei vain laitettaisi niitä tyhmiä valjaita päälle. Valjaissakin Frida kyllä ulkoilee, tosin hieman alistuneen oloisesti. Täytyy siis vielä jatkaa valjaisiin tutustuttamista. Ulkoilussa isäntäväen hermoja raastavat myös kaikki miljoonat maahan heitetyt tupakantumpit, jotka on Fridan mielestä aivan ehdottomasti poimittava suuhun. Fridan seikkailuja pihalla täytyykin siis vahdata ihan haukkana. Eilen äippä avautui Fridalle tumpeista ja tupakoijien sylkemisestä sattumalta samalla kun kävelimme erään alimmaisen parvekkeen vierestä..

Meidän pikku perheemme tosiaan asuu kerrostalossa, jonka sisäpiha on kivasti aidattu, mutta koostuu vain asfaltista ja hietikosta. Hieman kauempana on pari pientä nurmialuetta, joille olemme tyttösen kantaneet hädilleen. Matkalla tapaa usein erilaisia ihmisiä, mummoja rollaattoreineen, pyöräilijöitä ja autoja, joten pissaretket käyvät myös sosiaalistamisesta erilaisiin juttuihin.

Fridassa menee hermot siihen, että kaikki pitää laittaa suuhun, ulkona laitetaan välillä ihan turhaan jarrut päälle, että pissa tulee lattialle juuri kun olet laittamassa ulkovaatteita päälle ja että hepulissa on pakko rei’ittää kaikkea eteen osuvaa. Mutta olimme kyllä varautuneet tähän kaikkeen, ettei pentuaika täysin unelmaa ole. Ja onhan tuo aivan jumalaisen söpö ja hieno pikkuotus. Istuukin jo ruokaa odottaessaan! :)

Frida matkalla uuteen kotiin.