Tassukat

Fridalta lähti talviturkki. Ehtihän se jo puolisen vuotta olla. Ajattelimme myös että naku koira olisi kiva ensi viikon mökkireissulla, ei olisi täynnä paakkuja.

No, nyt meillä on paakuton mutta naarmuinen otus. Jalkojen iho ei kestä kovaa lunta ja menee helposti haavoille. Ja oletettavasti Maya ja Frida riehunee lomalla sen tasoisesti että ihoa pitää jotenkin suojata.

Tilasin sitten vinkistä tassukat täältä tassuja suojaamaan. Vielä pitäisi keksiä joku haalari mikä peittäisi jalkoja.

Tältä hän näyttää popoineen :) ihme hippula

Kiva koirapuistoilu

Mehän käydään Fridan kanssa nykyään vain itekseen koirapuistossa kun neiti on siellä muiden kanssa niin epävarma.

Tänään meidän seuraksi kuitenkin tuli uusi tuttavuus, coton de tulear Seppo! Seppo on 9kk ikäinen erittäin lunki ja suloinen kaveri ja kaksikolla sujuivat heti leikit kivasti. Seppo ei ollut liiaksi kiinnostunut Fridan peräpäästä ja suostui heti painiin ja hippaan. Frida päästeli iloisia haukahduksia ja yninöitä.

Lähes tunnin siellä pelmuttuaan paikalle tuli nuori japanin pystykorvauros, joka taasen oli hyvinkin kiinnostunut Fridan naiseudesta. Fridan käytös muuttui heti, hän pyöri selkä kyyryssä väistellen uroskoiraa ja vinkui dramaattisesti.

Kun Seppo ja tämä toinen koira kävivät ärisemään toisilleen, Frida selkeästi hätääntyi tilanteesta ja alkoi haukkumaan. Hän oli myös mustis kun toiset leikkivät tai kävivät haistamassa namipussiani ja alkoi näissäkin tilanteissa haukkumaan häntä pystyssä.

Oli hauska seurata Fridan käytöksen muutoksia suhteessa näihin eri koiriin ja tilanteisiin. Parhaimmiten leikit sujuvat selkeästi vain yhden kaverin kanssa.

Minunkin kanssa puistossa käynti on nykyään hauskaa kun paikalla möllöttämisen sijaan olen ottanut tavaksi juosta hippaa Ritin kanssa. Varmasti aika tyhmän näköistä touhua mutta meillä on kivaa ;) Me myös leikitään lähelläpysymisleikkiä, missä Fridan vilkaistua minua lähden hänestä poispäin juoksemaan ja palkkaan vierelle tulon :)

Väsyneen työpäivän jälkeen on aikas kiva päästä riehumaan tällaisen pallopään kanssa! <3

Meitin Vitivuti!

Meidän koiraa harvemmin Fridaksi kutsutaan. Lähipäivinä hän ollut eniten Vutkula. Miten tähän ollaan päästy? No, ensinhän oli..

Frida

Riti

Riti-pupi

Viti-vuti

Vutivuti

Vuti

Vutkutin

Vutkula

Tässä Vutkula tänään aamulenkillä. Pitkässä liinassa voi ottaa vähän juoksuspurttiakin :)

Pitkästä aikaa

Hyvää uutta vuotta 2013!

Meidän joululoma vietettiin Tampereella perheen ja ystävien kesken. Frida vietti varmasti elämänsä parasta kahta viikkoa telmien Maya-perron ja settereiden kanssa :) Jouluaattona kasvateltiin nälkää juoksemalla mökkijärven jäällä.

Hemppa, Riti, Sämpylä ja Käpy <3

Uutta vuotta Frida juhlisti vanhempieni ja Mayan kanssa nauttimalla luontaistuote Calmex-tabun ja nukkumalla pahimpien paukkujen yli. Meillä olikin lähes koko loman ajan yöllä kainalossa ja jaloissa pieniä perron poikasia. Maya aloitti yön yleensä Jarkon tyynyllä ja Frida rinkelöityi jalkoihini. Kotona kun ei sänkyyn pääse kumpikaan niin täytyi ottaa tästä ilo irti ;)

Tammikuu on alkanut hyvinkin koiramaisissa merkeissä. Loppukuussa alkaa ohituskurssi ja kävimme siihen kuuluvilla Koulutuksen perusteet - ja Ongelmäkäytös - luennoilla, joista saatiin taas kovasti inspiraatiota ja energiaa koulutusjuttuihin. Ostettiin Fridalle uudet edestäkiinnitettävät valjaat, Sophia Yinin kirja, uusi kätevä sormusnaksutin, nameja ja reeniliivi Jarkolle.

Tammikuun lopussa on myös Tommy Wirénin koiraseminaari Koiran ongelmakäytös, mihin ollaan kummatkin osallistumassa. Odotan tuota kovasti. Me treenaillaan vieläkin arkisin koulutusjuttuja Wirénin kirjan mukaisesti ja on ollut hieno nähdä edistymistä.

Toisten koirien ohitukset ovat meillä vieläkin todella vaikeita ja ollaankin otettu käyttöön uusi koulutustapa BAT (=Behavioral Adjustment Training, hyvä artikkeli löytyy Canis lehdestä), jonka avulla olemme koittaneet muuttaa Fridan toimintatapaa vieraita koiria nähdessään. Fridan yleisin toimintatapahan on rähjäys, jolla on saanut näppärästi pelottavat koirat pois näköpiiristä. Nyt me käännytään pois lähestyvän koiran edestä jos Frida tekee mitä tahansa muuta kuin rähjää. Tähän asti hän on todella nopeasti kääntynyt vilaisemaan meitä ja tämä käytös on sitten palkattu sanalla "vau" ja sitten joko rämpimällä metsään tai tekemällä u-käännös, ettei ahdistavaa ohitusta tarvitsisi tehdä. Näin ollaan saatu neidin stressitasoja hyvin laskettua, kun rähjäyksiä ei ole päässyt tapahtumaan. Tästä on hyvä lähteä ohituskurssille.

Ollaan myös puhuttu yksityistuntien ottamisesta, aiheena esim. vieraiden ihmisten tervehtiminen/sietäminen ja yleisen ärsykekynnyksen laskeminen. Katsotaan mitä kaikkea me keksitään, mutta tuohon olisi myös hyvä saada ulkopuolista apua.

Lakanoidenvaihtoapuri.

Tämän maratonpostauksen loppuun vielä yksi hieman surku juttu. Fridalla on jo parin kuukauden ajan ollut selässä iho-ongelmaa. Ensin siinä oli pieni musta rupi. Pian karvat ruven ympärillä alkoivat värjäytyä tummaksi ja pyöreä pieni ihoalue muuttui kuivaksi ja hilseileväksi sekä karvojen tyveen ilmestyi mustia pisteitä. Ajattelimme aluksi että iho on ärtynyt haavasta ja parantumassa.

Ihon tilanne ei kuitenkaan muuttunut parempaan ja kävimme ihotautilääkärillä joka antoi diagnoosiksi sikaripunkin aiheuttaman ihosairauden, demodikoosin. En ala juttua tässä kokonaan aukaisemaan, lisää tietoa esim. täältä. Sikaripunkkeja on siis lähes jokaisella koiralla mutta terveillä koirilla immuniteetti pitää ne kurissa.

Lääkärin mukaan on todennäköistä että sikaripunkit ovat joko villiintyneet immuunivasteen heilahduksen seurauksena tietyllä alueella tai että selässä ollut haava olisi tulehtunut ja vastustuskyvyn heikentymisen takia sikaripunkit olisivat siitä innostuneet. Iho-ongelmaa esiintyy vain kuitenkin tällä yhdellä alueella ja niin kauan kun alue ei kasva tai niitä ei tule lisää, me yritämme hoitaa ihoa ja toivoa että Fridan immuniteetti voittaa sikaripunkit. Supsutamme iholle aamuin illoin antiseptistä liuosta ja joka toinen päivä annamme iholla vaikuttaa antiseptisen shampoon.Ihon parantumisessa voi mennä kuukausia.

Altistuminen tälle ihosairaudelle on kuitenkin perinnöllistä ja lääkäri sanoikin ettei tätä koiraa kannata jalostaa. Sellaisia suunnitelmia meillä ei kyllä ole ollutkaan, Frida kun on luonteeltaan epävarma. Jos useampi saman pentueen yksilö on sairastunut demodikoosiin, ei näitä koiria saisi käyttää jalostukseen, jotta vaikeasti hallittava tauti ei siirtyisi jälkipolville.

Toivomme siis kovasti että tämä olisi vain hetkellinen heilahdus vastustuskyvyssä ja iho paranisi nopeasti. Vaikean demodikoosin lääkitys olisi todella rankka.

Isänpäiväviikonloppu

Tampere kutsui taas viikonloppuna ja meno oli aika koiramaista. Perjantaina mentiin yökyläilemään Jarkon vanhempien luo ja siellä Frida innosti setterineidot remuamaan :) Nuorimmaisen Kaisankin kanssa välit alkoivat hieman lämmetä ja Frida suostui pieniin lelunvetoleikkeihin. Kaisalle olisi varmasti rajummatkin painihetket kelvanneet ;)

Mutasekoilut perrolenkillä.

Lauantaina pääsimme kuokkimaan paikallisen vesikoiraporukan toko-treeneihin Maya-perron kanssa. Fridan kanssahan me emme ole oikeastaan ikinä tokoa reenailleet - sellaista arkitokoa vain itsekseen. Meillä oli kuitenkin hyvä pohja alkeisjuttuihin ja reenin osalta Fridalla menikin tosi kivasti. Hän oli hyvin kiinnostunut minusta ja lelupalkkaus kelpasi tosi hyvin! Tehtiin sivulle-tuloa, seuraamista, kontaktia, luoksetuloa ja hyppyestettä. Pystyin myös pitämään Fridaa suurimman osan ajasta vapaana.

Frida kuitenkin (lue: tietysti) otti myös häiriötä muista koirista. Hänelle oli vaikeaa odottaa seinustalla jos läheltä juoksi koiria ja välillä rähinä oli aikamoinen. Palkattiin sitten rauhallisuudesta ja hiljaisena olemisesta.

Epävarman ja terävän Fridan kanssa tehtiin lopuksi vielä luoksepäästävyystreeniä. Neiti odotti sivullani ja hänelle vieraat ihmiset kaarsivat aivan meidän edestämme, jonka jälkeen palkkasin Fridaa. Testasimme myös että ihmiset kävivät sivuttain kyykyssä edessämme ja nousivat siitä pois. Tämä meni Fridan osalta harjoitustilanteessa hienosti, mutta ns. tosielämässä vastaavat tilanteet ovat vaikeita ja niitä pitää ennakoida.

Oli hauska reenailla ja tavata muita vesiäisihmisiä. Sain hyviä neuvoja ja tullaan kyllä jatkossakin mielellämme mukaan jos täytettäviä paikkoja on :)

Loppuviikonloppu menikin sitten Mayan kanssa remuten ja isänpäivää juhlien. Paluumatkalla Helsinkiin Frida stressasi tosi paljon autoilua ja läähätti sekä tärisi sylissäni :/ Olisikohan pahoinvointilääkkeistä apua..

Kuvituksena on Janne Pyyn ottamia kuvia 4.11.2012 perrolenkistä Helsingissä. Kiitos hienoista kuvista!

Syksyjuttuja

Syksy toi tullessaan lisää koiraharrastuksia. Ollaan käyty Fridan kanssa säännöllisen epäsäännöllisesti haku- ja jälkimetsässä ja tuli sitä kerran eksyttyä palveluskoirayhdistyksen tottis-harjoituksiin. Siinä ryhmässä tosin ei enää jatketa vaan ilmoittauduttiin Masseter-koirakoulun kilpatokon alkeisiin. Kurssi alkaa marraskuussa ja toivomme että neiti ei heitä siihen väliin toisia juoksuja. Olen kyllä kuullut että tällaiset varatut menot usein mystisesti aloittavat ne juoksut?

Lenkkitauko.

Arkeen on tullut myös sellainen muutos että me ollaan jouduttu jättään koirapuistoilut hetkeksi väliin. Frida on siellä tosi epävarma eikä enää nauti olostaan. On joko tosi pelokkaana mun jaloissa tai vaihtoehtoisesti ärjyy muille koirille eikä kestä tuttujenkaan koirien leikkimistä. Harmi juttu ja sinänsä outoa koska Frida on kuitenkin pienen ikänsä koirapuistoillut ja uskallan väittää että myös nauttinut siitä aiemmin. Hänellä oli monia koirakavereita joiden kanssa leikki maistui. Nykyään samojen koirien kanssa on aivan eri meininki.

Toivomme siis että tauko ahdistavista tilanteista auttaisi murrosikäisen nartun itsetunnon parantamiseen. Koitetaan tehdä paljon juttuja joista Frida saisi onnistumisen kokemuksia ja vältetään ahdistavia tilanteita. Ärsyttää kuitenkin että Fridaa ei voi päivittäin juoksuttaa vapaana puistossa. Pitäisi lähteä autolla kauemmas metsään.Ollaan myös miehen kanssa kummatkin tykätty tavata tuttuja koirapuistoimmeisiä ja jutella siellä koirista. No, toivotaan että joskus sitten taas..

Joku sylimöykky.

Onnistuin ilmoittamaan meidän viime tipassa espanjanvesikoiraharrastajien Jälki-viikonloppuun. Harjoitukset alkavat kumpanakin päivänä kello 8 (apua!). Toivottavasti on sen arvoista ja opitaan uutta :)

Edistystä

Lähdin Fridan kanssa aamulenkille ja heti nurkan takaa näin että vastaan on tulossa ihmisten lisäksi yksi koirakko; emäntä suomen pystykorvan näköisen koiran kanssa. Emäntä huomasi meidät myös ja pieni paniikki välähti hänen kasvoillaan. Otti kovemmin kiinni taluttimesta ja hätäisesti höpöttäen koitti saada koiraa vierelleen. Muistutti kovasti meidän menoamme muutama kuukautta sitten kun remmirähjäys oli pahimmillaan.

Fridakin huomasi vastaantulevan pystykorvan ja hiljensi kävelyään tuijottaen koiraa. Jatkoimme kuitenkin kävelyä ja Frida sai nameja kääntyessään katsomaan minua pyynnöstä. Kun olimme lähes toisen koiran vieressä alkoi pystykorva rähjätä. Samalla sekunnilla tuuppaan Fridan suuhun namia ja hän syö sitä suhteellisen rennosti tapittaen toista koiraa. Kehun hieeenoa tyttöä ja kun ohitus on ohi teemme pienen juoksusprintin yhdessä. Jee! Me ohitettiin rähisevä koira nätisti!

Tämmöisistä tulee kyllä niin hyvä mieli. Olimme tuossa mieheni kanssa parin viikon matkalla Kreikassa, minkä aikaa Frida oli hoidossa vanhemmillani. Mietimme etukäteen miten Frida edistyy tai ottaa takapakkia näiden parin viikon aikana. Tosi hienosti oli kyllä mennyt ja se näkyy myös Fridasta. Erityisesti äitini oli jaksanut ottaa aina lenkille namia mukaan ja piti Fridaan kontaktia jokaisessa ohituksessa. Vastaehdollistuminen koiriin on selkeästi alkanut koska edistymistä on näkyvissä. Frida ei enää koita rynnätä toisen koiran luo tai aloita rähisemistä. Ohitukset ovat selkeästi vielä jännittäviä mutta jotain on muuttunut parempaan suuntaan. Hyvä me ja kiitos äiti! :)

Meillä oli kyllä kova ikävä Fridaa reissussa ja jännitti hakea neiti kotiin! Jälleennäkeminen oli riemukas; päästimme Mayan ja Fridan huoneestaan pois koirien ulistessa ja hullu pusimismyräkkä alkoi. Frida ehti kuitenkin aluksi antaa vain parit pusut kun piti ensin suorittaa perinteinen kotiintulijan tervehdysproseduuri. Neiti juoksi sukkana eteiseen ja tuli sieltä takaisin minun kenkäni suussaan. Kaikki hyvin taas :)

Loppuun kuvitusta viime viikolta.

Paita ja peppu lähdössä kyläilemään.

Oisko noi voinut jäädä sinne Kreikkaan?