Surraa surraa

Loman aikana Fridan turkkia tutkiessamme totesimme huopaantumista tapahtuneen etenkin tassuissa ja valjaiden alueella. Ensin kokeiltiin kotikonstein avata takkuja, eli ensin harjattiin auki ja sitten kasteltiin uusien kiharoiden toivossa. Apu oli kuitenkin turhan lyhytaikainen, joten eksyimme internetin ihmeelliseen maailmaan etsimään radikaalimpaa keinoa. Joulun välipäivinä tilaukseen lähtikin Andis Super AGC 2-speed trimmeri ja lisäksi koon #7 keraaminen terä mukana tulleen koon #10 tavallisen terän lisäksi. Leikkuri saapui sopivasti uuden vuoden jälkeen ja pääsimme kokeilemaan trimmausta ensimmäistä kertaa. Ainoana oppina ensimmäinen trimmaus ammattilaisen toimesta ja vierestä seurattuna. Onneksi trimmausta helpotti se, ettei perroja leikata mihinkään muotoon.

"Ei se niin vaikeaa voi olla", vai kuinkas se menikään. Kone osoittautui hyväksi ja leikkasi erinomaisesti hyväkuntoista turkkia, mutta huopaantuneen alueen kanssa tulikin sitten ongelmia. Tilanne oli varovaisia ennakkoarvioita huonompi ja paksuimmat huopaantuneet kohdat vaikuttivat lähinnä huopatossuilta, joihin terät eivät erityisen hyvin uponneet. Homma veikin huomattavasti kauemmin aikaa, kuin ensimmäisellä kerralla. Noin 3 tunnissa saimme Fridan lähes siedettävään kuntoon, joskin kasvot näyttivät sen jälkeen snautserilta. Myös terän kuumeneminen oli pienoinen ongelma, vaikka keraaminen terä kuumeneekin huomattavasti vähemmän kuin teräksinen. Huopa oli kuitenkin niin vahvaa, että kuumenemiselta ei voinut välttyä ja välissä olikin uitettava teriä öljyssä. Pahimmat huovat olivat korvien päissä ja alla, niskassa sekä etutassuissa. Kasvojen ja korvien viimeistely tehtiin saksilla seuraavana päivänä ja tarkoitus on ajaa korvat ja niiden aluset vielä uudelleen tasaisemman lopputuloksen toivossa, kunhan karva hieman kasvaa. Nyt Frida kuitenkin näyttää taas nakulta ja tulos on sellainen, että kehtaa liikkua ulkona. Kylmäkään ei ole vielä tullut, vaikka sitä hieman pelkäsimme.

Seuraavassa tekstissä palaamme Fridan mielestä hauskempiin asioihin, eli tutustumiskäyntiin Sipoon koirametsässä.

Joulukuulumisia

Joulu ei vielä virallisesti ole ohi, joten Frida toivottaa kaikille karvaisille ja karvattomille lukijoilleen rauhallista joulua ja riemukasta uutta vuotta!



Olemme viettäneet joulua kotiseudullamme Tampereella ja Frida on päässyt halittavaksi ja pusuttelemaan monen tutun ja sukulaisen luokse. Kuusen alta Frida sai kaksi pakettia - puffatun possun nenän ja hodariluun - ja repi paketit hienosti isoukin avustuksella. Aattoilta sujui muutenkin mukavasti kun sama ystävällinen ukki piti luusta kiinni ja Frida jyrsi sitä autuaana. Kerrankin jotain hyötyä noista kaksijalkaisista!

Pihalla on lenkkeilty ja rymytty, eikä ole jäänyt epäselväksi että Frida rakastaa lunta. Tapaninpäivänä teimme isolla porukalla kevyen 15 km lenkin, kun kävelimme munkkikahveille Pyynikin näkötorniin ja takaisin. Epäilin ennen lenkkiä, että Frida saattaa väsähtää jossain kohtaa, mutta toisin kävi. Energiaa oli vaikka muille jakaa.

Uutta vuotta Frida vietti sukulaistemme kanssa mökillä paukkuja paossa ja hyvin oli kuulemma mennyt. Settereiden kanssa olivat muutamalle isoimmalle pamaukselle haukkuneet.

Loman aikana Fridan turkki on ollut tarkassa syynissä huopaantumisen vuoksi ja olemmekin tilanneet ja testanneet nettikaupasta jotain surraavaa. Siitä lisää seuraavassa blogitekstissä!

PS. Tyttö täytti 19.12.2011 7 kuukautta ja painoa on mittarissa 16kg. Säkää ei olla lähiaikoina mitattu, olisiko se jotain 43cm.. Korvat ovat välillä hukassa, mutta muuten mistään pahasta murrosiästä tai juoksuista ei ole sen suurempia merkkejä. Ellei Saimi-setteriin kohdistuneet rakasteluyritykset sitten viittaa lähestyviin juoksuihin! ;) Kovin on neiti rauhallinen kotona ja yhä enemmän sosiaalisempi vieraita ihmisiä kohtaan. Tuntuu jo hieman isommalta koiranpoikaselta :)

Viikonloppupuuhia

Vesikoira veden äärellä. Mulittua tuli myös, tietenkin!

Viime perjantai alkoi meidän osalta jo kolmen maissa yöllä kun Jarkko heräsi oksentamisen ääniin. Frida oli ilmeisesti illalla mutustanut oviportista puuta parempiin suihin ja ateria tuli ulos. Aika teräviä tikut kyllä olivat, mutta neitonen vaikutti seuraavana päivänä hyvin pirteältä ja ruokaa meni sekä sisään että ulos, joten kaikki hyvin masussa.

Illemmalla täytimme auton viidellä hengellä ja yhdellä koiralla ja otimme suunnaksi rakkaan Tampereen! Perillä kävimme ensi piipahtamassa Jarkon vanhemmilla ja katsomassa kahta "invalidia". Setterineidoista Helmi on nimittäin oletettavasti tiineenä ja Saimi jalka paketissa. Neitoset eivät olleet kauhean innoissaan Fridan suurista rakkaudenosoituksista, joten näimme parhaaksi livahtaa toiselle puolelle Tamperetta Fridan "mummilaan".

Lauantai olikin Fridan mielestä kovin jännä, kun lähdimme keskustaan pörräämään ja neiti jäi isäni hoidettavaksi. Hyvin oli mennyt; olivat tehneet pitkän lenkin, minkä jälkeen Friiviö oli saanut hepulit ja juoksut ympäri taloa varastamansa lankakerä suussaan. Namilahjonnan avulla kerästä oltiin viimein suostuttu irrottamaan ;)

Keskustasta tuli shoppailtua Frititiille hieno ruskea sademantteli. Tyttö otti yhdet päikytkin suihkun jälkeen viitta päällä ja hyvin taisi uni maistua.

Harry Potteriina

Sunnuntaina Friiduli pääsi pitkälle lenkille metsään ja muli myös vapaaehtoisesti järvessä. Isänpäivän kunniaksi meille tuli vieraita, joita piti asianmukaisesti haukkua. Vaikka vieraat antoivat paljon namuja Frida oli silti aika arka eikä suostunut silitettäväksi. Neiti oli kuitenkin paljon enemmän kaveria Ukkini kanssa nyt kuin viime viikonloppuna, jolloin haukkumisesta ei meinannut tulla loppua. Illemmalla kävimme sukuloimassa lisää ja Frida oli reipas kuin mikä. Meni iloisesti tervehtimään ja sitten nukahti jalkoihimme. Ei sitä uupuneena jaksa puuskuttaa.

Yöllisen lenkin jälkeen etsimme hetken kuratassuista Frida ja kappas mistä löytyikään!

Ennen kavereiden noutamista käytiin vielä uudemman kerran settereitä katsomassa ja Frida liiteli Harry Potterina viitta päällä pitkin olohuonetta ja pusutteli setteriden huulia kuin viimeistä päivää - on ne Saimi ja Helmi vaan niiiiin ihania! :)

Valitettavasti huono kuva, mutta kyllä siitä tunnelman voi aistia! :)

Agilitykuulumisia

Fridan pentukurssin päätyttyä löysimme itsemme hyvinkin pian Taitoa tassuihin -koirakoulun pentuagilitystä. Hauskaa on ollut ja itse agilitystä mitään tietävänä olin todella yllättynyt kuinka vain parin toiston jälkeen koirat juoksevat innoissaan putkeen ja aitojen yli.

Olemme siis tähän mennessä harjoitelleet hyvin matalia aitoja, putkea, keppejä ja rengasta. Kaikki esteet paitsi kepit on harjoiteltu namialustan avulla. Eli esimerkiksi aidan ylitystä harjoitellessa laitettiin namialusta (purkin kansi jolla namia) aidan toiselle puolelle koiran katsellessa. Tämän jälkeen vietiin koira aidan toiselle puolelle ja siitä koira lähes automaattisesti hyppääkin aidan yli namien luokse. Näppärää! Kepit ovat ainoa este, jonka suorittaminen on vielä hyvin hidasta ja jonka Frida tekee vielä naminpalaa seuraten. Mutta onhan se aika vaikea este.

Eilen oli neljäs agikertamme ja pääsimme tekemään jo ihan kunnon rataakin. Koira istumaan, rengas, putkeen, nopea valssikäännös, rengas, aita ja putkeen taas! Olen vieläkin jotenkin ihmeissäni miten Frida vain minun käteni ohjausta seuraamalla haltsaa tuon homman, mutta hyvä niin :D Ensi viikolla on viimeinen kerta pentuagin alkeita, mutta luulenpa että jatkokurssi kutsuu. :)

PS. Frida muuten otti ja täytti viime viikolla 5kk. Sen kunniaksi hän hankki myös silmätulehduksen, mahdollisen nenäpunkin ja mörkökauden osa 2. Silmätulehdus on jo onneksi ohi ja nenäpunkkia häädetään vielä kahdella tabletilla. Mörkökaudella esimerkiksi hylätylle pyörälle tai tuulessa heiluvalle puskalle pitää kovasti murista. Lisäksi epäilyttävästi etenevät vanhukset, kiljuvat ja juoksevat lapset sekä takavasemmalta silittämistä yrittävät ihmiset saavat aikaan aikamoista haukkumista! Toivomme että tämä(kin) kausi olisi ohimenevää. Neitosen paino on nyt vaatimattomat 13kg ja säkä about 40cm. Isoja perroja on näistä funfuneista tulossa ja Frida taitaa olla vielä pienin tällä hetkellä!


Tampereella mammi maistuu.

Tänään alkaa pentuagility

Tänään onkin jännä päivä, kun Frida pääsee pentuagility-kurssin ensimmäiselle tunnille ja kaiken hyvä lisäksi mukaan lähtevät sekä äippä, että iskä. Äippä hoitaa händläämisen, koska iskä ei välttämättä pääse joka kerta kurssille. Tätä ollaan odotettu! Eiköhän kuulumisia ole aika pian tiedossa.

Rei'ittimien lähtö

Pari viikkoa sitten pentutreffeillä Fridan purukalusto näytti vielä tältä:


(Pentutreffeillä Pitan kanssa. Kuvaaja Janne Pyy.)

Suusta löytyy nyt kuitenkin hieno rivi pikkuisia ja pyöreitä (!) etuhampaita sekä nätit nysät kulmahampaiden kohdalla. Emme ehtineet edes stressata kulmahampaiden lähtöä, kun Frida päätti koirakavereiden kanssa ottaa sellaista matsia että kaikki kulmurit tipahtivat viikon sisällä pois. Yllättävää oli etteivät yläkulmurit mielestäni heiluneet ollenkaan ennen lähtöään. Uudet tirsat vieressä olivat varmasti auttaneet asiaa. Etuhampaita saimme muutamat tallelle kun itse nyppäsimme ne pois, mutta kulmurit taisivat jäädä koirapuistokavereiden turkkiin kiinni tai päätyivät Fridan masun uumeniin.

Hampaidenlähtö on aiheuttanut paljon pieniä veritahroja vaatteisiimme sekä maanista luiden jyrsimistä. Mitään laitonta Frida ei ole vielä ("koputtaa puuhun") tuhonnut.

4. kuukausi

Onpa taas kulunut aikaa edellisestä tekstistä. Nyt joutuu mobiiliversio koville, jos vaikka tulisi päivitettyä useammin, kun voi kirjoittaa tekstejä bussimatkoilla. :)

Fridalla tulee nyt siis jo 19 viikkoa täyteen ja kokoa on tullut ihan hyvää vauhtia, vaikka ajoittaiset vatsaongelmat ovat sitä hieman voineetkin hillitä. Viimeisin kotipunnitus antoi painoksi 11 kiloa. Vatsaongemia on siis ollut ja välillä ihan vesiripuliakin,johon on pahimmillaan liittynyt verenvuotoakin (ilmeisesti ärsytyksestä johtuvaa). Ensimmäisen ripulin aikaan kävi Frida myös lääkärissä ja sai varmuuden vuoksi suolistoantibiootin. Muuten käytössä ovat olleet Tehobakt ja Attapectin sekä riisivoittoiset ruuat. Nyt vaihdoimme penturuoan toiseen merkkiin ja sekin on voinut tietysti vaikuttaa mahan toimintaan. Uusi ruoka on merkiltään BritCare, jonka pitäisi olla hypoallergista, eikä se sisällä vehnää tai maissia. Terveyteen liittyen olemme tietysti myös saaneet vahvisterokotukset ja eläinlääkärin mukaan Frida on terve ja reipas tyttö. Hampaiden lähtöäkin olemme seuranneet mielenkiinnolla ja melkein kaikki etuhampaat ovat jo vaihtuneet. Kulmahampaiden vaihtumista odotamme kyllä suurella innolla. :)

Ensimmäinen trimmauskertakin tuli ja meni, Frida ei siitä suuremmin järkyttynyt, mutta ulkonäkö kyllä muuttui radikaalisti ja olimme aluksi ihan hämillämme, että mahtoiko itse koirakin vaihtua, niin erilainen Fridasta tuli. :) Lyhyt turkki on kyllä todella pehmeä, mukava ja kuivuu nopeasti. Samalla Frida saikin taas uusia lempinimiä, kuten nakki (hännän takia) :D

Koulutuspuolella Frida kävi äippänsä kanssa pentukerhossa ja hän saakin kirjoittaa siitä kokemuksesta tarkemmin. Frida on kyllä fiksu tyttö ja jotkin asiat se oppii käytännössä heti. Irti ja jätä käskyjen kanssa on puolestaan ollut hieman ongelmia. Rauhoittuminenkaan ei kunnon sekoamisen aikana oikein onnistu. Pentu mikä pentu :) Olemme myös huomanneet pientä uhmaikää ja haukkumisen lisääntymistä. Otimme asian kuitenkin heti työn alle ja kehitystä on tapahtunut, mihin auttaa myös uusien koiratuttavuuksien löytyminen koirapuistosta (minne vihdoin saa mennä). Olemme kuitenkin olleet melko tarkkoja puistoseuran suhteen ja aluksi kävimme tutustumassa puistoon, kun siellä ei ollut ketään. Nykyään voimme mennä jo isojen puolelle ja koirapuistoiluista on tullut jokapäiväistä hauskaa sekä Fridalle, että omistajille.

Vauhdissa pentutreffeillä, kuvaaja Janne Pyy

Published with Blogger-droid v1.7.4